Brahmsin pianokvintetto oli nuoren säveltäjän voimanponnistus, joka vaati monta kierrosta ja jäi häälymään orkesteri- ja kamarimusiikin rajamaille. Se on tehnyt monumentaalisen teoksen levyttämisestä vaikeaa. Boris Giltburg Fazioli-pianoineen, Pavel Haas -kvartetti ja Supraphon onnistuvat haasteessa keskimääräistä paremmin. Dramaattiset huipentumat ja kontrapunktinen myllerrys toteutuvat täydellä painolla ja vibratolla, mutta ote herkistyy oitis lyyrisissä suvannoissa ja nostalgisissa silmäyksissä. Erityisesti Giltburg malttaa massiivisessa piano-osuudessa huolehtia yksityiskohdista ja kuunnella tunteen palolla soittavaa kvartettiaan. Jousisaundi on rikas, täynnä täyteläisiä mahongin sävyjä […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.