Moldovalainen Patricia Kopatchinskaja ja turkkilainen Fazil Say ovat Janáčekin ja Bartókin viulusonaateissa räväkkä pari, ja levylehdykän yhteishaastattelukin on otsikoitu ”sielujen sukulaisuudeksi”. Janáčekin teos on kuin täyteen pakattu ruutitynnyri; se sai alkunsa ensimmäisen maailmansodan myrskyissä mutta valmistui seitsemän vuotta myöhemmin 1921. Samana vuonna Bartók sävelsi ensimmäisen viulusonaattinsa temperamenttiselle Jelly d’Aranyille, jonka kanssa Kopatchinskajalla on paljon yhteistä. Sukulaissieluja ovat myös sonaatit, joilla on vahva yhteys kansanmusiikkiin ja leiskuviin tunteisiin, jotka on pantu palvelemaan pelottomasti modernia ilmaisua. […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.