Säveltäjä John Cage on sanonut, ettei ymmärrä, miksi ihmiset pelkäävät uusia ideoita. Hän sanoi itse pelkäävänsä vanhoja. Uuden löytäminen voi kuitenkin olla nykyaikana haastavaa. Miksi näin on?
Löysin vastauksia opettaessani Viitasaarella. Kesäleirin toiminta pohjautui nuorten säveltäjien ja muusikoiden vuorovaikutukselle, ja soittajat olivat koko leirin ajan käytettävissä nuorten musiikillisten ideoiden kokeiluille. Säveltäjän työ mielletään yksinäiseksi, mutta leirin perusajatus oli yhdessä toimiminen ja säveltäjän ja esittäjän perinteisesti eriytyneiden roolien murtaminen.
Leiri alkoi huilisti Hanna Kinnusen, pianisti Johanna Tiluksen ja sellisti Iida-Vilhelmiina Sinivalon soitinesittelyillä, joissa tutustuttiin soitinten perusteiden lisäksi uusiin soittotekniikoihin kuten huilun suhinoihin, sellon äänen murtumisiin ja pianon sisältä kielten soittamiseen. Nykytekniikoiden nuotintaminen on usein vakiintumatonta ja merkintätavat vaihtelevia. Niihin tutustuminen voikin tuntua siltä, kuin opettelisi kokonaan uutta instrumenttia.
Leirin alussa eräs nuori kysyi opettajalta, onko nykytekniikoita pakko käyttää omassa sävellyksessä. Uusi ilmaisu ja sen nuotinnus saattoivat tuntua nuoresta vaikealta ja oma olo niiden suhteen epävarmalta. Vastaus oli yksiselitteisesti ei, niiden käyttäminen oli jokaisen oma valinta. Kuitenkin, kun leirin aikana uudet äänenvärit pääsivät mukaan omiin kokeiluihin, nuoren kysymys kääntyikin muotoon: ”Voisimmeko tutustua paremmin uusiin tekniikoihin?” Säveltäjän kokemaan tunnemaastoon eivät säveltasot yksin riittäneet. Uutta ilmaisua ei etsitty älylaitteista vaan suorasta kontaktista toisiin ihmisiin. Hyvä on toisiin turvata, sillä kukaan ei kanna elämää yksin, sanoi filosofi-runoilija Friedrich Hölderlin. Epävarmuutta salliva dialoginen taidekasvatus tarjoaa työkaluja uuden kokemiseen ja mielikuvittelun vapauttamiseen, lisäksi se parantaa keskittymiskykyä.
Omilta oivalluksilta viedään tilaa pelillistämisen ja kuplautumisen maailmassa, jossa erilaisia totuuksia tulvii läkähdyttävällä vauhdilla eri sovellusten kautta, ja ollaan tekemisissä pitkälti samanmielisten ihmisten kanssa. Sen sijaan, että esitettäisiin oikeita ja vääriäkin kysymyksiä, valitaan valmiita vastauksia sekä nopeaa mielihyvää. Futuristi Perttu Pölösen mukaan tämä voi saada ihmisen jopa hylkäämään asioita, joita alun perin piti arvokkaana. Aivot priorisoivat hermojärjestelmän tutuimpia reittejä, ja vaihtoehdoista valitaan usein helpoin.
Älylaitteisiin kytketyssä nuoruudessa kuva täydellisestä ihmisyydestä ja valmiista maailmasta ei edusta moniarvoisuutta ja kannusta itsenäiseen ajatteluun.
Yläkoulunsa aloittanut sukulaistyttöni kertoi, että välitunneilla ei enää ulkoilla, vaan kaverit nojailevat käytävän seiniin uppoutuen älylaitteisiinsa. Kohtaamisia ei ole. Kesällä Virossa matkaillessani huomioni kiinnittyi ravintoloissa perheisiin, joissa paikalliset lapset keskustelivat vanhempiensa kanssa sen sijaan, että he olisivat keskittyneet puhelimiinsa. Puhelimet koulutunneilta kieltänyt Viro on ohittanut pitkään Pisa-testeissä kärkikastiin sijoittuneen Suomen. Suomessa 27 prosenttia oppilaista ei enimmäkseen tunneilla kuule, mitä opettaja sanoo. Mobiililaitteiden rajoittaminen kasvatustyössä ei voi olla nuorten vastuulla. Tutkimusten mukaan niiden vähentäminen kouluissa parantaa oppimistuloksia ja vähentää kiusaamista ja psykologikäyntejä. Digitaalisten opetusvälineiden käyttö ei selitä hyviä oppimistuloksia, vaan perinteisillä kirjoilla ja pärjäämisellä matematiikassa on selvä yhteys.
Myös Suomen hallitus on herännyt mobiililaitteiden rajoittamiseen kouluissa ja on aloittamassa satunnaiskokeilut, jotka toivottavasti pian koskevat koko maata. Älylaitteisiin kytketyssä nuoruudessa kuva täydellisestä ihmisyydestä ja valmiista maailmasta ei edusta moniarvoisuutta ja kannusta itsenäiseen ajatteluun, erilaisuuden hyväksymiseen, vuorovaikutukseen ja läsnäoloon. Instituutioiden on uudistuttava ja opetettava keskittymistä vaativia taitoja. Kerro minulle ja unohdan, opeta minua ja muistan, osallista minua ja opin, sanoi Benjamin Franklin jo 1700-luvulla. Kaikkia vanhojakaan ideoita ei tarvitse pelätä.
Minna Leinonen
