tiistai kesäkuu 18. 2024

Kaikki laulaa

Viime vuosina sinfoniaorkesterit ovat lisänneet konsertteja, joissa yleisö pääsee mukaan laulamaan. Mikäs sen hauskempaa kuin päästellä satojen tai tuhansien muiden kanssa Va pensieroa, Land of Hope and Glorya, Finlandiaa ja O Fortunaa. Muun muassa Turun filharmoninen orkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri ovat kehitelleet kaikki laulaa -konsertteja.

Perinteisimpiä yhteislaulukonsertteja ovat Suomessa olleet joululaulukonsertit. Englanninkielisissä maissa taas on vankka perinne Händelin Messias-oratorion singalong-versioilla, joulun alla nekin.

J.S. Bachin aikana seurakunta lienee laulanut suurten kirkkoteosten koraalit, joiden sävelmät ja tekstit olivat heille ennestäänkin tuttuja. Kaikki osallistuivat musiikkinäytelmään, koska sen viestin tuli olla totta kristikunnan jokaiselle jäsenelle. Ihme oli koettava omakohtaisesti.

Viime aikoina on Suomessa ja maailmalla järjestetty Bachin Matteus– ja Johannes-passion esityksiä, joissa yleisö on otettu mukaan virsiä veisaamaan. Idea liittyy vanhan musiikin esityskäytäntöjen elvyttämisen ohella aikamme taiteen yhteisölliseen ja esitystaiteelliseen käänteeseen. Yleisö ymmärretään osaksi musiikkia ja esitystä. Teos ei ole partituuri, joka toteutetaan, vaan avoin prosessi, joka tapahtuu elävässä vuorovaikutustilanteessa ennalta-arvaamattomuutta sisältäen.

Yleisön osallistuessa esitykseen elävän musiikin voima, läsnäolon tuntu ja yhteisöllisyyden kokemus korostuvat. Sitä kokemusta ei saa levyltä, televisiosta tai internetin suoratoistosta.

Kymi Sinfonietta ja Kotkan Kantaattikuoro toteuttivat viime keväänä Johannes-passion, jossa yleisö lauloi kaksi koraalia. Orkesterin verkkosivuilla jaettiin etukäteen nuotit. Kymi Sinfoniettan hanke päivitti sinfoniaorkesterien toimintaa tavalla, joka ilmentää sekä tietoisuutta kulttuuriperimästä että kykyä uudistaa taiteen käytäntöjä ennakkoluulottomasti kokeillen. (Tätä lisää, kiitos!)

Kuluvan vuoden pitkäperjantaina olin kuuntelemassa Matteus-passiota Helsingin tuomiokirkossa Cantores Minoresin ja Suomalaisen barokkiorkesterin perinteisenä konserttiesityksenä. Kolmen ja puolen tunnin ajan iloitsin siitä, että olin muistanut ottaa istuintyynyn mukaan, mutta tunsin myös kiivasta halua saada laulaa mukana edes hetken verran. Kuvittelin mielessäni, minkälaista olisi, jos se tuhatpäinen, tuntikaupalla ahtaissa puupenkeissä mykkänä istunut konserttiyleisö yhtyisi viimeiseen virteen, joka seuraa Jeesuksen kuolinhetken hiljaisuutta. Tempautuisiko kirkon katto irti? Vavahtelisiko maa allamme? Tuntisinko outoa rakkautta vieressä istuvaa tuntematonta kohtaan? Muistaisinko konsertin lopun elämääni?

RITUAALILLA JA OSALLISTAVALLA TAITEELLA ON SAMA SYVÄLLINEN KYKY SITOA YKSILÖ MUKAAN ESITETTYYN KERTOMUKSEEN.

Wenn ich einmal soll scheidenKun lähtö koittaa mulla (”Kun joutuu viime retki..”). Sävelmän osaavat lähes kaikki, koska se on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suomenkielisessä virsikirjassa nro 63 (Oi rakkain Jeesukseni) ja ruotsinkielisessä 60 (O huvud blodigt sårat). Bachin Jouluoratoriossa taas yleisö voisi kajauttaa Enkeli taivaan, kilvan patarumpujen ja trumpettien kanssa. Ja miksemme voisi todellakin vetäistä sitä kansamme omilla kielillä: suomeksi, ruotsiksi, saameksi tai karjalan murteella – mikä mihinkin orkesteriin ja paikkakuntaan istuu. Etenkin, kun ovella kolkuttaa uskonpuhdistuksen juhlavuosi 2017.

Rituaalilla ja osallistavalla taiteella on sama syvällinen kyky sitoa yksilö mukaan esitettyyn kertomukseen. Muutama vuosi sitten jouluyön messussa pikkuisessa San Giacomo dall’Orio -kirkossa Venetsiassa jokaisen messulaisen piti kävellä yksin – peräkanaa jonossa – erääseen syvennykseen tehtyyn ”luolaan” seimeä katsomaan. Siten jokainen todisti omalla kehollaan kokien kyseisen syntymätarinan. Kokemus oli vaikuttava, vaikka seimi oli muovisen kököhkö.

Kyse on nykyteatterin paljon käyttämästä taidekeinosta, jolla hämärretään esityksen ja todellisuuden raja. Sama teho on konsertissa, jossa yleisö laulaa mukana.

Entä jos Sibeliuksen Kullervossa kuoron sisääntulossa sinisukka äijön lapsi loihettaisiinkin ilmoille koko yleisön voimin?

Susanna Välimäki

KOLUMNISTIT

Johan Tallgren
14 VIESTIT0 KOMMENTIT
Juri Reinvere
12 VIESTIT0 KOMMENTIT
Kai Amberla
46 VIESTIT0 KOMMENTIT
Kimmo Hakola
34 VIESTIT0 KOMMENTIT
Lotta Wennakoski
16 VIESTIT0 KOMMENTIT
Minna Leinonen
16 VIESTIT0 KOMMENTIT
Mioko Yokoyama
1 VIESTIT0 KOMMENTIT
Olli Virtaperko
47 VIESTIT0 KOMMENTIT
Susanna Valimaki
21 VIESTIT0 KOMMENTIT