Oopperan raikulipoika osaa olla myös vakava

  Voiko ooppera olla yhtä aikaa humoristista ja vakavaa, irrottelevaa ja syvällistä, visuaalista ja pelkistynyttä? Kyllä voi, Barrie Koskyn ohjaamissa produktioissa.   Alussa on pimeys, kunnes näyttämöltä alkaa paljastua jättimäinen kuolleen miehen pää ja tämän vieressä puolialaston, verinen nuorukainen. Daavidin ja Goljatin taistelustahan siinä on se, mutta mitä tapahtuu alkusoiton loputtua? Alkavat hurjat illalliset, jossa kuoro kirkuu, nauraa ja bailaa tanssien, kukkaisloistolla koristellun pöydän pursuillessa antimia kuten täytettyjä sikoja ja joutsenia. Kuin barokin maalaukset heräisivät henkiin. […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
Edellinen artikkeliSeitsemän askelta improvisointiin
Seuraava artikkeliKuka tekniikkaa enää kaipaisi