Lapset ja perheet ovat olleet tärkeänä kohderyhmänä Kenneth Greven kaudella Suomen Kansallisbaletin johtajana. Siinä ei ole mitään pahaa – yleisön uudistumistarve on selvä, ja baletin tunnetuksi tekemisessä laajempien kansanosien piirissä riittää yhä työtä. Asian kääntöpuoli on vain se, että satutuotantojen taiteellinen taso on ollut paikoin vaatimaton. Kun vielä muistakin ensi-illoista moni on flopannut, kauden saldo jää miinuksen puolelle. Epäilen, onko annettu kuva baletista puoliviihteellisenä perhesöpöilynä siltikään oikea linja edes yleisön saavutettavuutta ajatellen. Greven toiseksi viimeinen kausi on alkanut […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.