Pjotr Tshaikovskin Patarouvaa on sanottu oopperoista pietarilaisimmaksi. Siinä soivat keisarillisen kaupungin kuvat, vastakohtaiset tunteet, pelihimon pyörre ja klassismin kulttuuri. Toinen puoli on yksilöpsykologinen: säveltäjä samastui vahvasti sen päähenkilöön, ulkopuolisena suurkaupungin kujilla harhailevaan ja rakkaudesta unelmoivaan Hermaniin. Savonlinnan oopperajuhlien uudessa tuotannossa pietarilainen henki on kyllä läsnä, mutta kovin syvälle yksilödraaman riipaisevuuteen siinä ei päästä. Musiikillisesti se on silti tasokas ja näyttämöllisesti värikäs, aina spektaakkelimaisuuteen asti. Jere Erkkilän ohjaus sijoittuu 1800-luvun loppuun. Jani Uljaksen lavastus luo […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.