Vuonna 1972 alkunsa saanut Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri on viime vuosina uudistunut monin tavoin. Orkesteri on säilyttänyt persoonallisuutensa, jonka se loi vuosikymmenien aikana perustajansa, johtajansa ja nykyisen kunniakapellimestarinsa Juha Kankaan johdolla. Mutta orkesterit ovat eläviä organismeja, joissa johtajien lisäksi vaihtuvat soittajat ja muu henkilökunta. Silti ytimenä on jotain tunnistettavaa ja pysyvää, rehtiä ja pohjalaista.
Vuonna 2019 orkesterin perinnettä ryhtyi kehittämään ruotsalainen viulisti ja kamarimuusikko Malin Broman. Hän on työskennellyt Ruotsin radion sinfoniaorkesterin 1. konserttimestarina ja vieraillut yhtyettä johtavana konserttimestarina eli ”liidaajana” monissa tunnetuissa orkestereissa, kuten Lontoon Sinfoniaorkesterissa, Euroopan kamariorkesterissa ja Mahler-kamariorkesterissa. Koronapandemia katkaisi Bromanin työn KPKO:n uutena taiteellisena johtajana, mutta ruotsalaisen BIS-merkin uusi levy antaa näytteen sitä, minkälaisia hedelmiä yhteistyö kantaa.
Ei varmaan ole sattumaa, että levyllä on kaksi Esa-Pekka Salosen teosta. Salonen johti Ruotsin radion sinfoniaorkesteria vuosina 1985–1995, ja hänellä on ollut läheinen suhde kuningaskunnan kulttuurielämään sen jälkeenkin mm. Itämeri-festivaalin kautta. Salosen vuonna 2004 valmistunut Stockholm Diary kuvastaa niitä ilon ja nostalgian tunteita, joita aika ruotsinsuomalaisena vierastyöläisenä hänelle tuotti. Kadotettua naurua Salonen etsii myös pari vuotta varhaisemmassa sooloviuluteoksessaan Lachen Verlernt.
Salonen on poiminut viulusävellyksen nimen Schönbergin Pierrot lunairesta, kun taas englantilainen alttoviulistisäveltäjä Sally Beamish on napannut otsikon sooloalttoteokselleen Glanz (”Loisto”) Schönbergin Verklärte Nachtista. Die verklärte Nacht, ”Kirkastettu yö”, oli ensimmäinen teos, jota Beamish soitti ryhdyttyään vuonna 1988 Skotlantilaisen Kamariorkesterin sooloaltistiksi.
Schönbergin jousirunoelma Richard Dehmelin runon pohjalta on myöhäisromanttinen sointivyöry, parisuhdedraama, jonka kiihkeässä tunneilmaisussa on saavuttu modernismin kynnykselle. Stravinskyn paljon myöhäisempi Konsertto in D jousille on uusklassismissaan enemmän velkaa Bachille kuin modernismille.
Antti Häyrynen
RDO 209
Esa-Pekka Salonen • Stockholm Diary
Sally Beamish • Glanz
Arnold Schönberg • Verklärte Nacht, op. 4
Esa-Pekka Salonen • Lachen verlernt
Igor Stravinsky • Concerto in D for String Orchestra
Malin Broman, johtaa (1,3–7, 9–11) | viulu (2, 8)
Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri
ALBA 2022 / ABCD 467 | ISRC FIABA 2200001 …22001 1
Esa-Pekka Salonen (s. 1958) vaikuttaa säveltäjänä yhtä paljon Richard Straussin ja Gustav Mahlerin kuin opettajiensa Einojuhani Rautavaaran ja Franco Donatonin perilliseltä. Stockholm Diary (2004) on loppua kohden virtuoosiseksi villiintyvä metamorfoosien sarja, josta säveltäjä kertoi: ”Teoksen nimi Stockholm Diary, Tukholman päiväkirja, viittaa kaikkeen siihen, mitä Tukholma on minulle merkinnyt ammatillisesti ja yksityishenkilönä. Paluu Tukholmaan synnyttää aina suuren ilon ja samalla nostalgian tunteita. Sävellys on kunnianosoitus vanhalle kotikaupungilleni, sen muusikoille ja yleisöille. Stockholm Diaryn jousiosuudet ovat äärimmäisen virtuoosisia ja vaativia.”
Virtuositeetti kuuluu myös viulutaiteilija Cho Liang Liniä varten La Jollan musiikkijuhlille sävellettyyn sooloteokseen Lachen Verlernt (2002). Teos on saanut otsikkonsa Arnold Schönbergin Pierrot lunairesta ja sen osasta Gebet an Pierrot (Rukous Pierrotille). Siinä runoilija pyytää kuuhullua harlekiinia palauttamaan kadonneen naurun: “Pierrot! Olen unohtanut nauruni. Oi, anna se minulle takaisin, sieluni lääkäri, lyriikan lumimies, kuun ruhtinas, Pierrot – nauruni!” Salosen Lachen Verlerntissä “poisopitun” tai kadotetun naurun etsiminen tuntuu liittyvän huoleen maailmanmenosta, ylenpalttisesta vakavoitumisesta.
Englantilaisen alttoviulistisäveltäjä Sally Beamishin (s. 1956) Glanz (”Loisto”, 2016) on saanut nimensä soitinsävellykseen liittyvästä runosta, Arnold Schönbergin (1874–1951) Die verklärte Nachtista (1899). Teoksen pohjana on Richard Dehmelin runo ”Kirkastettu yö”, jossa pariskunta vaeltaa kuun valaisemassa metsässä. Nainen tunnustaa miehelle odottavansa lasta toiselle, mutta mies hyväksyy asian.”Sieh, wie klar das Weltall schimmert! Es ist ein Glanz um alles her”, “Katso, kuinka kirkkaana maailmankaikkeus hohtaa. Katso, kuinka kaikki loistaa”, lausuu mies, johon nainen vastaa: ”Sinä annoit minulle oman loistosi”.
Beamishin Glanz on parista Verklärte Nachtin sävelaiheesta punottu passacaglia sooloalttoviululle, ääneen ajateltu musiikillinen mietelmä, joka kuvastaa Beamishin kokemuksia hänen soittaessaan Schönbergin teosta 1980-luvulla säveltäjä Peter Maxwell Davisin johdolla – myös ”Maxin” musiikin vaikutus on kuultavissa.
Schönberg sävelsi Verklärte Nachtin vuonna 1899 jousisekstetille, mutta teos kuullaan nykyään useimmin vuonna 1917 valmistuneena versiona jousiorkesterille. Dehmelin runon rakenteen ja latautuneen vuoropuhelun voi kuulla viisiosaisessa ja hyperromanttiseksi jännittyneessä teoksessa.
Igor Stravinsky (1882–1971) kuului Schönbergin tavoin 1900-luvun alussa modernismin pioneereihin mutta suuntautui myöhemmin pitkäksi ajaksi uusklassismiin, johon Schönberg tarttui vain pari kertaa. Yhdysvalloissa vuonna 1946 valmistunut Concerto in Ré (Konsertto D-sävellajissa) on Stravinskyn historiallisesti suuntautuneista teoksista viimeisiä. Stravinsky pitäytyi jousikonsertossaan pelkistetyssä otteessa, kineettisten rytmien balettimaisessa leikittelyssä, esikuvanaan Bachin Brandenburgilaiset konsertot.
Antti Häyrynen
Esa-Pekka Salonen
1. Stockholm Diary 12:35
Sally Beamish
2. Glanz 5:32
Arnold Schoenberg
Verklärte Nacht 28:23
3. Grave – 6:15
4. Molto rallentando (bar 100 – ) 4:58
5. A tempo (bar 188 – ) 3:12
6. Adagio (bar 229 – ) 9:32
7. Adagio (bar 370 – ) 4:26
Esa-Pekka Salonen
8. Lachen Verlernt 11:41
Igor Stravinsky
Concerto in D 12:47
9. I. Vivace 5:58
10. II. Arioso 2:58
11. III. Rondo 3:51