Puhe ääniteknillisten ja joukkotiedotusvälineiden vallankumouksellisesta vaikutuksesta musiikille on tullut jo tutunomaiseksi, mutta taustalla häämöttää vielä uusi ”salainen ase”, tietokone. Sillä on kaikki mahdollisuudet tulla universaaliseksi soittimeksi, tutkimuksen ja opetuksen välineeksi. Kone ei ole vain naiivin romanttisen palvonnan kohde, kuten 20-luvun modernisteille, vaan realiteetti, uuden musiikin avaruusraketti. Miten on ajan merkeistä otettu vaarin ”täällä Pohjantähden alla”? Kysymys teknisten välineiden käytöstä musiikin eri sektoreilla ei ole enää vain yksityisasia. Tavoitteiden, toimenpiteiden kartoittaminen on välttämätöntä. Sanalla sanoen tarvitaan SUUNNITTELUA. Vai tyydymmekö vain panemaan ”sormen sormien lomahan” ja vartaloa kalevalaisittain heilutellen kuvittelemaan, että niin se vain kokka kohisee kohden tulevaisuutta.
Pääkirjoitus Rondo 4/1968
Me haaveilemme ja kiihkoilemme vallankumouksesta, mutta mitään ei tapahdu, siksi minä olen väsynyt huutamisesta. Kuitenkin minä haluaisin vaeltaa paljain jaloin ja ryysyissä niin kuin nuo kolmannen maailman sorretut. Minä tahtoisin vapauttaa yhteiskunnan auktoriteeteista. Minä tahtoisin liittyä auktoriteetteja vailla olevien kiertolaisten ikuisesti liikkeellä olevaan joukkoon. Tuohon rauhattomaan, kodittomaan, Herraansa malttamattomana odottavaan. Tuohon totuudensäilyttäjään, tuohon pistävään piikkiin harvainvaltaiseen riistodemokratiaan kivettyneen yhteiskuntamme mädäntyvässä lihassa.
Heikki Laitinen Rondossa 4/1968
Sama sade, joka loi dramaattista jännitystä Beethovenin Fidelion esityksille Olavinlinnassa, kasteli musiikkileiriläisten jalat päivittäisillä ruokailumatkoilla aiheuttaen kukkukipuja, jopa pientä kuumettakin. Mikään ei kuitenkaan voinut häiritä ahkeria soittoharjoituksia sekä yksityisopettajan johdolla että orkesterissa. Nyt oli todellakin ainutlaatuinen tilaisuus omistautua musiikkiopinnoille muiden tehtävien häiritsemättä.
Ylermi Kuula kertoo Savonlinnan musiikkileiristä Rondossa 4/1968
Suurin epäkohta on se, että yleinen musiikin opetus kouluissa loppuu kokonaan siinä vaiheessa, kun edellisten vuosien työn tulokset alkaisivat kantaa satoa. Muutamat innokkaimmat musiikinharrastajat jatkavat opintojaan vapaaehtoisten aineiden puitteissa, valtaosa kääntää selkänsä aktiiviselle musisoimiselle.
Veikko Niiranen Rondossa 4/1968