Suomalaisten musiikkimakua sanotaan usein huonoksi ja kehittymättömäksi, ja vanhempina opettajina, radio- ja tv-toimittajina meidän onkin asiallista suhtautua vakavasti tähän syytteeseen. Lasten puhelintoivekonserteissa kuullaan pitkin vuotta musiikkia ja sen mukana sanoituksia, joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä lasten kanssa. Kuka on vastuussa lasten musiikkimaun kehittämisestä, radioko vai se, jolla on mahdollisuus sen sulkemiseen – koti. Mitä eniten tarjotaan, sitä eniten toivotaan, sanotaan. Kuuntelutottumuksiin siis voidaan vaikuttaa. Kenen etujen vastaista olisi ohjata niitä terveempään suuntaan?
Heikki Saari Rondon 10/1977 pääkirjoituksessa
Ilmeisesti on niin, että opettajankoulutuksessa annetaan liian paljon ”kylmiä” ja tehokkaita tiedonjakamismenetelmiä tuleville opettajille eikä opeteta heitä lapsen psykologiseen ymmärtämiseen. Tämä tehokkuus voi olla lapsen minuuden väärinkäyttämistä, jota taas luova kasvatus ei voi koskaan olla. Aloitetaan musiikinopetuskin lapsesta eikä Aaron ykkösestä!
Jorma Heikkilä Rondossa 10/1977
Pehr Henrik Nordgren on kuin satujen jättiläinen, joka peninkulmasaappaissa hetkessä ylittää valtameret ja vuoret – toinen jalka tukevasti Pohjanmaalla ja toisen etsiessä jalansijaa Kaukoidästä. Nordgrenia kiinnosti eräästä kirjasta löytynyt maininta, että olisi olemassa eräänlainen ”luonnon perussävel” F. Se osoittaa säveltäjän elävän luonnon tuntumassa, mistä verevyys ja alkuperäisyys ovat lähtöisin.
Rainer Palas Rondossa 10/1977
Saako ilmaa = Kai Maasalo
Höveli paatos = Paavo Helistö
Esko, jonon nokka = Joonas Kokkonen
Haivenen paino = Paavo Heininen
Rienaojan vaari huutaa = Einojuhani Rautavaara
Enok Rantarenttu = Antero Karttunen
Ihka Ovela = Kalevi Aho
Pomohenki pihisee = Seppo Heikinheimo
Täytepalstaa Rondossa 10/1977
Helsingissä toimivat harkinnanvaraista valtionavustusta saavat musiikkioppilaitokset esittävät syvän huolestumisensa oppilaitoksissa vallitsevan taloudellisen tilan johdosta. Tilasto osoittaa, että pääkaupungin oppilaitoksissa on käytettävissä huomattavasti vähemmän rahaa kuin muualla maassa ja että varoista 64,11% kerättiin oppilaiden lukukausimaksuilla. Helsingissä opiskelevat lapset ja nuoret joutuvat maksamaan huomattavasti korkeammat maksut kuin muissa kunnissa asuvat. He saavat vähemmän opetusta maksuja vastaan. Opettajien palkat ovat ohjepalkkoja alhaisemmat. Monet oppilaitokset ovat velkaantuneet siinä määrin, että tilanne on käynyt kestämättömäksi.
Kirjelmä kaupunginhallitukselle Rondossa 10/1977