Tuntuu siltä, että maailman laidalla on helpompi ajatella laatikon ulkopuolelta. Ainakin Australian kamariorkesterin ote klassisen musiikin tekemiseen on niin raikas ja omannäköinen, että sen uskoo osittain johtuvan maantieteellisestä etäisyydestä suhteessa klassisiin keskuksiin, joissa musiikillisia rutiineita voi olla vaikea havaita – samansuuntainen tapaus on siperialaisorkesteri MusicAeterna.
Niin etäällä kuin maailman pienin manner onkin, ACO toki liikkuu tiheään ulkomailla ja sillä on kiinnostavia yhteistyökuvioita. Nyt orkesteri vieraili PianoEspoo -festivaalin merkeissä ensimmäistä kertaa Suomessa osana Euroopan-kiertuettaan. Olipa hyvä saada tämä maailman kiinnostavimpiin ensembleihin kuuluva ilmiö viimein Suomeen. Huomenna tiistaina ACO esiintyy vielä uudestaan Olli Mustosen kanssa.
Musiikkitalon-konsertti oli omistettu fuugille ACO:n viime keväällä julkaistun Bach–Beethoven -levyn merkeissä. Päätösteoksena oli Beethovenin jousikvartetto op. 130 alkuperäisellä Grosse Fuge -finaalilla, joista orkesterin taiteellinen johtaja Richard Tognetti oli tehnyt oman, myös pieniä sooloja hyödyntävän jousiorkesterisovituksensa. Tognetti on omaperäinen ja monipuolinen muusikko, joka ei liidatessaan lainkaan korosta itseään. Sen sijaan että syöttäisi muihin omaa tahtoaan, hän muutamia johtamiseleitä lukuunottamatta jättäytyy riviin ja antaa vastuun jakautua koko orkesteriin. ACO on todellakin kuin suuri kamariyhtye, joka pysyy hämmästyttävän eheänä. Jokainen muusikko on hereillä ja ideoita sinkoilee sektioiden välillä. Yhtye tarjoili jatkuvasti kiinnostavia, luovia yksityiskohtia ja osasi varioida keveän virtaviivaista perussointiaan käden käänteessä. ”]
Beethovenia lähestyttiin romanttisesti tarinoivalla otteella, ja orkesteri hyödynsi ensemblesovituksen mahdollisutta veistää ainetta selväpiirteisemmin kuin jousikvartetilla. Paikoin sointi äityi pistäväksi ja fokus rakoili, mutta Grosse Fugessa ACO oli jälleen jaloillaan ja antoi pitkän matkan hiihtoa muistuttavalle fuugalle kyytiä rouskuvalla, suorasukaisella energialla.
Fuugilla konsertti myös alkoi, kun ACO puhaltajineen soitti neljä ensimmäistä Contrapunctusta Bachin Die Kunst der Fuge -kokoelmasta. Tulkinnat olivat pysäyttävän hienoja. Orkesterin hienovireinen ja särmikäs sointi muuntautui rohkeasti kuin neljäksi eri elementiksi. Moniääninen kudelma piirtyi selvänä, kun yksilöt vuoron perään nousivat esiin ja veivät ajatukset perille asti. Orkesteri yhdisti jännittävällä tavalla periodimusisoinnillisen osaamisen ja odottamattomat, epäsovinnaisetkin vedot, kuten yksittäisen yllättävän vibraton kolmannen osan viimeisellä äänellä. Viimeinen osa soitettiin kokonaan pizzicatossa koko orkesterin yhtyessä nauhamaisiin stemmoihin vähitellen hiljaa hyristen kuin lauma Glenn Gouldeja ikään. Mikä neronleimaus!
PianoEspoossa kun oltiin, mukana oli toki myös Mozartin pianokonsertto nro 15 (K. 450), jonka solistiksi oli saatu vuoden 2015 festivaalillakin vieraillut Pierre-Laurent Aimard. Hienostunut konkari loi ainakin salin etuosaan vaikutelman kantavasta ja selkeästä laulavuudesta, joka täytti ilmatilan vaivattomasti. Mutta jos Aimard filosofoi kiireettömästi, välillä suorastaan kehräten, ACO nappasi teoksesta kiinni tanssillisen pulppuilevalla, lähes pop-rytmiikasta innoittuneella draivilla ja antoi joustensa pyyhkiä täynnä keveän kiiltävää valoa. Toisaalta juuri tämä ikään kuin malttamattoman nuorekkuuden ja viisaan kokemuksen kontrasti oli esityksen suola ja korosti harvinaista, todellista vuorovaikutusta solistin ja orkesterin välillä.
Konsertista sukeutui myös eräänlainen Suomi-Australia -ystävyysilta. Valveutunut yleisö hurrasi orkesterille ja kannusti sen suomalaisjäseniä, etenkin erinomaista sellon äänenjohtajaa Timo-Veikko Valvetta, jonka voi nähdä myös uusimman Rondon kannessa. Myös viulisti Satu Vänskä soitti vahvasti. Konsertin jälkeen Richard Tognetti ylisti pienessä puheesssa lukuisia ACO:n kanssa vierailleita suomalaismuusikoita ja Pekka Kuusiston kaltaisia vakikumppaneita – suomeksi! Uskomattoman suorituksen jälkeen orkesteri hyvästeli yleisön hivelevän pehmeästi ”Hyvää yötä!” -osalla Janáčekin Umpeenkasvaneella polulla -pianosarjasta.
Auli Särkiö-Pitkänen
Musiikkitalo 5.11. klo 18
PianoEspoo -festivaali:
Australian kamariorkesteri
Richard Tognetti, liidaus
Pierre-Laurent Aimard, piano
Bach, Mozart, Beethoven
Istumapaikka: B-katsomo permannon etuosassa
LUE LISÄÄ: Timo-Veikko Valve Rondon haastattelussa
