Richard Straussin ja Hugo von Hoffmantahlin Ariadne auf Naxos on eräänlainen metaooppera, sillä se kommentoi monitasoisella ironialla oopperan tekemistä ja vakavan ja koomisen tyylin välistä törmäystä samalla, kun se käyttää aiheenaan antiikin mytologiaa, josta koko taidemuoto syntyi. Teos antaa aineksia moneen, ja Katie Mitchell on Aix-en-Provencen festivaalille ohjaamassaan tuotannossa päätynyt korostamaan modernia farssia. Suomen Kansallisooppera on saanut siitä piristävän ja ajatuksia – myös kriittisiä – herättävän startin alkuvuotensa ohjelmistoon. Komediaksi teoksella on vankka kulttuurihistoriallinen pohja. Ariadne syntyi […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.