Kuva: Ari Nakari
Laulajien kokonaisosaamisen taso ilahdutti, kun finaalissa kuultiin korkean luokan tulkintoja.
18. Lappeenrannan valtakunnallisten laulukilpailujen voittajat valittiin eilisessä loppukilpailussa. Tällä kertaa naisten sarjan ensimmäisen sijan vei sopraanoääni, kun taas kilpailun mezzosopraanot jakoivat toisen sijan. Miesten sarjassa kaikki kolme palkintoa jaettiin ja laulajat saivat myös liudan erikoispalkintoja eri tahoilta.
Tuomariston puheenjohtaja Raimo Sirkiä kehui kilpailun kokonaistasoa ilahduttavan hyväksi ja nosti positiivisissa kommenteissaan esiin etenkin miesäänien laajentuneen rintaman. Juryn muina jäseninä tuomaroivat oopperalaulajat Soile Isokoski, Tuija Knihtilä, Matti Salminen, pianotaiteilija Ilmo Ranta ja kapellimestari Ville Matvejeff.
Kilpailun sijoitukset ovat seuraavat:
Naisten sarja
I palkinto 10 000 euroa Suvi Väyrynen, sopraano
Jaettu II palkinto 7000 euroa Erica Back, mezzosopraano
Jaettu II palkinto 7000 euroa Anu Ontronen, mezzosopraano
Miesten sarja
I palkinto 10 000 euroa Kristian Lindroos, baritoni
II palkinto 7000 euroa Jussi Juola, bassobaritoni
III palkinto 5000 euroa Joonas Asikainen, baritoni
Erikoispalkinnot
Jyväskylä Sinfonian solistikiinnityspalkinto: Suvi Väyrynen
Riihimäen kesäkonserttien lied-konserttipalkinto: Anu Ontronen
Yleisradion kantanauhoitus -palkinto: Jussi Juola
Lappeenrannan konserttiyhdistyksen 1000€: Samuli Taskinen
OP Etelä-Karjala 1000€: Johanna Isokoski
Pålle Björklundin 1000€: Jarno Lehtola
Suni Oy:n 1000€: Tomi Punkeri
Loppukilpailun kulkua oli tällä kertaa kokonaisuutena erittäin miellyttävä seurata, sillä jokaisen kilpailijan osaaminen oli perustellusti todella hyvällä pohjalla. Oulun ammattikorkeakoulussa opiskellut baritoni Tomi Punkeri (s. 1991) aloitti finaalin Guglielmon aarialla oopperasta Così fan tutte. Punkerin ääni soi komeasti, vaikka jäinkin kaipaamaan tyyliin lisää Mozartille tyypillistä leikkisyyttä. Frankin aaria Puccinin oopperasta Edgar meni jo enemmän iholle tulkinnassaan ja sopi hänelle hyvin. Veikkasin hänelle kolmatta palkintosijaa. Vaikkei sijoitusta tullutkaan, niin Punkeri on hyvin kehityskelpoinen nuori laulaja, jolta voi odottaa vielä paljon.
Sibelius-Akatemiassa mm. Sirkka Parviainen-Hiekkapellon johdolla opiskellut Samuli Taskinen (s. 1988) aloitti Zurgan aarialla Bizet’n oopperasta Helmenkalastajat. Taskisen ääni on hiukan kuulaampi kuin muiden baritonien, taipuisa kuin puun oksa, vaikka korkeammissa äänissä se joskus ohentuikin ja kallistui epävarmuuden puolelle. Zoroastron aarian juoksutuksissa esiintyi hieman kömpelyyttä, mutta uskon, että Taskinen saa vielä lisää varmuutta ja ääniongelmat väistyvät kokemuksen myötä. Laulufinaaleissa on harvoin kuultu barokkimusiikkia, mutta Händelin Orlandosta tuttu aaria oli tervetullut lisä ohjelmistoon.
Konservatorium Wien Privatuniversität -korkeakoulussa Uta Schwaben opiskeleva Suvi Väyrynen (s. 1986) leikitteli kirkkaalla äänellään Marien aariassa Donizettin oopperasta Rykmentin tytär. Välierän äänen hentoudesta ei ollut nyt tietoakaan, sillä teknisesti huippuvarma tulkinta kuului varmasti viimeiselle riville saakka. Zaiden dramaattinen aaria Mozartin Zaidesta osoitti loistavaa tekstin ja musiikin tulkintaa. Aarian korkeimmasta kiekaisusta ja lopetuksesta ei muuta voi sanoa kuin huh! Väyrynen on laulaja, jonka tekisi mieli vain heittää suoraan suurille oopperalavoille. Erinomaista!
Sibelius-Akatemiassa ja Lahden ammattikorkeakoulussa opiskellut Joonas Asikainen (s. 1987) lähti tuntemattomamman ohjelmiston pariin Pierrot’n aarialla Korngoldin oopperasta Kuollut kaupunki. Asikainen oli koko kilpailun aikana kärsinyt pahasta flunssasta, mikä kuului vaikuttavan vielä finaalissakin. Aarian hyvin laajoissa, vaikeissa fraasilinjoissa ääni ei varsinkaan ylhäällä aina syttynyt ja päässyt täysiin oikeuksiinsa. Thomas’n Hamletin juomalauluaariassa Asikaisen ääni soi taas paremmin ja Korngoldiin verrattuna kuultiin ilahduttavan erilaista tulkintaa. Asikaisen kokonaissuoritus kaikissa performansseissa oli sairaudesta huolimatta erittäin hyvä. Siksi vain kolmas sijoitus yllätti.
Sibelius-Akatemiassa Monica Groopin luokalla opiskeleva Erica Back (s. 1987) aloitti osalla Tuntematon saari Berlioz’n laulusarjasta Kesäyöt. Itse todella pidän edelleen Backin varmasta mezzoäänestä ja hänen tavastaan tuoda musiikki tarjolle niin ilmeikkäästi: esiintyminen on jo kuin monia lavoja nähneellä ammattilaisella. Sextuksen aaria oopperasta Tituksen lempeys oli jälleen samettia korville: Back tuntui saavan Mozartista kaikki mahdolliset tunteet irti. Mezzoille ei yleensä ole tarjolla teknisesti niin vaikeita tappoaarioita kuin sopraanoille, mikä vaikeuttaa kilpailua kommentoineen tenori Petri Bäckströmin mukaan taitojen näyttämistä kilpailuissa. Yhtä hyvin jurylle näyttävät kuitenkin kelpaavat erinomaiset tulkintataidot ja ammattitaitoisuus.
Sibelius-Akatemiassa ja Turun ammattikorkeakoulussa opiskellut Johanna Isokoski (s. 1990) esitti Magdan aarian Puccinin oopperasta Pääskynen sekä Aminan aarian Bellinin oopperasta Unissakävijä. Isokoskella, joka ei ole sopraano Soile Isokoskelle sukua, on erittäin kaunis, helkkyvä ääni, mutta laulun tunne ei oikein koskaan lähtenyt lentämään katsomoon asti. Hänen poikkeuksellisen hienossa koloratuuriäänessään on kuitenkin ainesta, josta voi hyvin työllä ja lisäkokemuksella vielä saada hiottua säihkyvän timantin.
Bassobaritoni Jussi Juola (s. 1987) on opiskellut laulua mm. Dresdenin Carl Maria von Weber -musiikkikorkeakoulussa sekä Oulunseudun ammattikorkeakoulussa. Juolalla ei poikkeuksellisesti ollut ooppera-aarioita finaaliohjelmistossaan, mutta se ei ennakkoepäilyksistä huolimatta tainnut jurya haitata. Osa Antonius Padovalainen saarnaa kaloille Mahlerin laulusarjasta sai Juolalta pikkuhiljaa lisää varmuutta, sävyjä ja vaihteluja dynamiikkaan. Jotain lisätunnetta jäin esityksestä silti vielä kaipaamaan. Mozartin konserttiaaria Mentre ti lascio, oh figlia oli vakaata tulkintaa alusta loppuun, mutta olisin valinnut Mahlerin kumppaniksi iskevämmän ja vähemmän pitkäveteisen kappaleen.
Muun muassa Accademia del bel Cantossa, Rodolfo Cellettin ohjauksessa opiskellut Kristian Lindroos (s. 1990) lauloi Riccardon aarian Bellinin oopperasta Puritaanit. Lindroosilla on suuressa tilassa hyvin resonoiva, kaikuva baritoni ja pidän erityisesti hänen äänensä paksun tammisesta, tummasta sävystä. Bellini oli oikein onnistunut valinta, myös Italian opintojen vaikutukset huomioon ottaen. Wagnerin moneen kertaan esitetty Wolframin laulu iltatähdelle oopperasta Tannhäuser olisi voinut olla riski, mutta kappaleen tunteellisuus istui Lindroosin äänelle oikein hyvin.
Finaalin päätti Wienin Musik und Darstellende Kunst -yliopistossa, Metropoliassa ja Oulun seudun ammattikorkeakoulussa opiskellut Anu Ontronen (s.1988). Delilan aaria Saint-Saënsin Simson ja Delilasta esitteli jälleen hyvin Ontrosen komeaa ääntä, mutta jäin jotenkin kaipaamaan haastavaan kertosäkeeseen lisää koskettavuutta ja herkkyyttä. Azucenan aaria Verdin Trubaduurista sopi ehkä Delilaa paremmin Ontrosen dramaattiseen äänensävyyn. Voimakas liekkiaaria vavahteli kuulijan mieleen ja herätti toiveen kuulla Ontrosen tulkintoja yhä uudestaan.
Elina Salin
