Kaija Saariaho on useissa teoksissaan vienyt kuulijaa tuonpuoleisen äärelle, ja hänellä on siihen sopivia musiikillisia keinoja: hienostunut sointimaailma, jossa äänen ja hälyn välinen rajankäynti voi olla vahvasti symbolista, ja elektroniikan käyttö soittimiston laajentajana. Ehkä kauneimmillaan nämä säveltäjän transsendentaalisuuden loihtimisen taidot tulevat esiin kamarioopperassa Only the Sound Remains. Tuskin kenenkään nykykirjailijan teksti voisi olla samalla tavalla kiteytettyä ja rikkaita assosiaatioita luovaa kuin näiden kahden japanilaisen nō-näytelmän, joihin teos perustuu. Nō-näytelmät Tsunemasa ja Feather mantle kertovat […]