Kansallisbaletti on viime aikoina tarjonnut uusissa juonellisissa klassikoissaan lähinnä pettymyksiä toisensa perään, ja uusi Kamelianainen jatkaa johdonmukaisesti samalla linjalla. Alexandre Dumas’n romaani pariisilaisen kurtisaanin elostelusta, rakastumisesta ja keuhkotautiin kuolemisesta on saanut lukemattomia näyttämötulkintoja, niistä tunnetuimpana Verdin ooppera La Traviata. Baletiksikin se on päätynyt useaan kertaan, ehkä hienoimmin John Neumeierin koreografiana, joka valmistui Stuttgartiin 1978. En voi ymmärtää, mikä on saanut Kansallisbaletin johtajan Kenneth Greven tarttumaan juuri Val Camiparolin vuonna 1994 Floridan baletille valmistuneeseen versioon. Se […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.