Basso Timo Riihonen lauloi Bayreuthissa sekä Parsifalissa että Nürnbergin mestarilaulajissa. Tie vie kohti suurempia rooleja. Kuningasbassomme perinne saa kunniakkaan jatkon.
”Bayreuth on nuorelle laulajalle paras mahdollinen ponnahduslauta ja näytön paikka, vaikka olisi vain pienissäkin rooleissa. Täällä käy paljon vaikutusvaltaisia ihmisiä, oopperatalojen intendenttejä ja kykyjenmetsästäjiä. Jo nyt olen saanut tärkeitä keikkoja näiden esitysten perusteella, vaikka festivaali on vielä kesken”, basso Timo Riihonen sanoo.
Puhumattakaan siitä, että festivaalin omissa tuotannoissa on Philippe Jordanin ja Christian Thielemannin kaltaisia tärkeitä kapellimestareita. Riihonen on käynyt jo koelaulamassa kummallekin, ja verkot ovat vesissä mm. Fafner-jättiläiseksi Bayreuthin uuteen Ringiin, joka alkaa pyöriä 2020.
Tie Bayreuthiin avautui vuonna 2012, kun Riihonen lauloi Fafneria Marek Janowskin johtamissa Reininkullan konserttiesityksissä Berliinissä, ja festivaalin johtaja Katharina Wagner oli kuulemassa. Kutsu kävi saman tien. Pieni rooli Parsifalissa poiki heti vierailuja, ja näin hän sai mm. Tanhäuserin maakreivin ohjelmistoonsa.
”Oikeissa paikoissa esiintymällä ja suusta suuhun kontaktit näissä piireissä syntyvät”, hän toteaa. Positiivinen kierre alkoi Riihosen kohdalla oli Daniel Barenboimin johtamasta Reininkullasta Berliinissä 2010. Sen jälkeen hän lähti kiinnitykselle Düsseldorfiin mutta vaihtoi parempien roolien perässä pienempänä taloon Kieliin. Siellä hän on nyt kolmatta ja viimeistä kauttaan – seuraava talo jo odottaa, mutta sitä hän ei vielä kerro.
Barrie Koskyn ohjausperiodi Mestarilaulajissa oli Riihosen tärkeimpiä kokemuksia musiikkiteatterin teossa. ”Hän oli todella tarkka jokaisesta eleestä mutta jätti persoonille tilaa. Jokainen pikkuroolikin kuten minun Hans Voltz tehtiin täysillä ja räväkästi. Lopussa jo toppuutteli, etteivät rekvisiitat hajoa. Tiimillä oli veljellinen ja iloinen yhteishenki.”
Suurten kollegojen työn seuraaminen on oleellinen osa Bayreuthin antia. ”Hans Sachsina ollut Michael Volle ja Gurnemanzia laulanut Georg Zeppenfeld ovat roolimallejani niin äänellisesti kuin asenteeltaan: he ovat päässeet huipulle kiirehtimättä.”
Riihosella on nyt koossa suuret Wagnerit Markea, Dalandia ja Hundingia myöten. Ääni on muuttunut niin, että varmuuden lisääntymisen ohessa korkeutta on tullut terssi lisää. Sen ansiosta bassolle korkeammatkin roolit kuten Wotan ja Sachs ovat mahdollisia. ”Mutta sitten vasta kymmenen vuoden päästä. Myös Gurnemanz saa odottaa, Hagenista puhumattakaan.”
”Kiinnityksessä saksalaisessa pikkutalossa on se hyvä puoli, että saa laulaa rooleja laidasta laitaan, eikä fakkiutumisesta ole pelkoa. Toivottavasti tämä vapaus säilyy. Pienen pojan isänä en vielä halua freelance-uralle. Elämäntilanteessa on sekin hyvä puoli, että nyt vasta bassojen perinteiset isäroolit alkavat istua, kun on itsekin isä”, leppoisa savolainen myhäilee.
Harri Kuusisaari
