Drottningholmin linnateatterin uusi Don Giovanni yhdistelee ylhäistä ja alhaista, poeettista ja rienaavaa, energiaa ja pahanenteistä hiljaisuutta – siis juuri Mozartille ominaista inhimillistä ristiriitaisuutta. Mutta miksi ainutlaatuinen näyttämö jätettiin hyödyntämättä?
Rock-festivaaleilla tapahtuneet raiskaukset ovat olleet Ruotsissa viime aikojen kuuma keskustelunaihe. Tämän teeman ajatonta ulottuvuutta sivuaa myös Mozartin Don Giovanni, joka oli 250 vuotta täyttävän Drottningholmin linnateatterin kesän uusi produktio.
Egoistisen rietastelijan tarina kerrottiin 1700-luvun epookissa mutta silti nykyaikaisena ja sähäkän energisenä musiikkiteatterina. Esityksen moottorina oli viimekesäisen Figaron häiden tapaan kapellimestari Mark Minkowski, jonka riskialttiin nopeissa tempoissa oli juuri oikeaa vaaran, kuilun reunalla tanssimisen tuntua. Hän viritti kontrastit äärimmilleen: dramaattisesta lempeään ja ironiseen, neuroottisuudesta hiljaisuuden kuunteluun.
Niin Giovannin serenadi kuin jotkut muutkin jaksot soivat tuskin kuultavassa pianissimossa, mikä korosti houreen tuntua: päähenkilö aavistaa jo nurkan takana lymyävän kuoleman. Silti musiikki oli alinomaa elohopeamaisessa liikkeessä. Jyrkkiin vaihteluihin tottunut periodiorkesteri – konserttimestarinaan tällä kertaa suomalainen Minna Kangas – toteutti kaiken valppaasti, vaikka riskit kostautuivatkin pienenä eriaikaisuutena laulajien kanssa.
Mieluummin kuitenkin kuuntelen tällaista hetken hermolla elävää Mozartia kuin suurten orkesterien pakostakin jäyhempää menoa. Solistikunta koostui tällä kertaa nuorista, valtaosin ranskalaisista laulajista, eikä yhtään ruotsalaista ollut mukana.
Rooliluonnehdintojen kannalta erikoinen ratkaisu oli korostaa palvelijansa Leporellon roolia tekemällä hänestä isäntäänsäkin viriilimpi. Kun Jean-Sebastien Boun Giovannissa oli nihilistisen pelurin arroganssia, Robert Gleadow’n Leporellossa oli seksuaalisuutta jopa enemmän. Hän vilautteli paljasta yläkroppaansa ja luetteloaariassa jopa peppuaan, sillä hän oli kirjannut kehoonsa kaikki Giovannin 1003 naista.
Kanadalainen Gleadow lauloi plastisesti ja irtonaisesti ilmaisten hyvin Leporellon liukasta opportunismia Romanialais-sveitsiläinen sopraano Ana Maria Labin teki suurenmoisen Donna Annan. Tämä oopperan kompleksisin hahmo oli yhtä aikaa kärsivä diiva että intohimossaan salaperäinen – mahtoiko taustalla olla rakkaus viettelijään? Ranskalaisen Marie-Adeline Henryn terävästi, osin ironisestikin tulkitsema Donna Elvira erottautui sopivasti Annasta – kaksi tragediennea olisi liikaa kilpailemassa.
Ranskalainen Stanislav de Barbeyrac teki Don Ottaviosta puhtaan aatelisen, ja belgialaisen Chiara Skerathin Zerlina oli itse suloisuus. Puolalaisen Krzysztof Baczykin osalle koituivat sekä Masetto että komtuuri, joista edellinen sopi hänelle paremmin. Oudolta tuntuva tuplarooli ei ole niin outo, sillä myös oopperan kantaesityksessä sama laulaja lauloi ne.
Muutenkin pyrittiin alkuperäisyyteen, sillä käytössä oli oopperan ensimmäinen, Prahan versio sellaisenaan. Se merkitsi sekä Don Ottavion että Elviran suurten aarioiden poissaoloa ja muita pienempiä eroja. Minä en näistä upeista numeroista luopuisi autenttisuussyistä.
Heti oopperan alussa tuli suurin pettymys: lavasteen virkaa toimitti täsmälleen sama, koko lavan peittävä laatikko kuin viimekesäisessä Figaron häissä. En edelleenkään ymmärrä, miksi historiallisesti ainutlaatuinen näyttämö teatterikoneistoineen peitetään arkisella lauta- ja verhorakennelmalla, joka voisi olla mistä teatterista tahansa. Ehkä syynä oli vain se, että näin tuotantoa voidaan kierrättää muualla.
Pian pettymys kutienkin hälveni, sillä Ivan Alexandren ohjaus oli kyllä näissä puitteissa kekseliäs: täynnä toimintaa, erotiikkaa, poetiikkaa, rienaavuutta – siis Mozartia koko inhimillisessä ristiriitaisuudessaan ja hahmojen monikerroksisuudessaan.
Kiertueteatterimaiset ratkaisut, kuten verhojen käyttö yöllisinä piilopaikkoina, lemmenpesinä ja varjomaailman luojina, olivat toimivia ja vapauttivat realismista.
Harri Kuusisaari
•Rondo teki Don Giovanniin lukijamatkan yhteistyössä OK-matkojen kanssa.
