Karlheinz Stockhausenin megalomaanisen Licht-oopperasarjan tuotannot ovat harvinaisia, mutta Baselin ooppera päätti kautensa sen Torstai-osaan. Kriitikoiden mukaan messiaaninen seikkailu muuttui matkaksi lapsuuden komplekseihin. Anu Komsi loisti naispääosassa.
Karlheinz Stockhausenin Licht-oopperat on omistettu eri viikonpäiville, ja kokonaisuus on puolta pidempi kuin Wagnerin Nibelungin sormus. Säveltäjän yritys yhdistää livemusiikki, elektroniikka, tanssi ja näyttämöteknologia tuottaa niin megalomaanisen tuloksen, että oopperat ovat päässeet harvakseltaan tuotantoon niiden kalleuden vuoksi.
Donnerstag aus Licht sai kantaesityksensä 1981 La Scalassa, ja toisen kerran se nähtiin Covent Gardenissa 1985. Baselin oopperan tuotanto kesäkuun lopussa oli siis vasta kolmas. Ohjaajana oli Lydia Steiner, joka tulkinnassaan jätti säveltäjän messiaaniset sanomat sikseen ja keskittyi päähenkilön, arkkienkeli Mikaelin psyyken analysointiin.
Perhedraaman osapuolina teoksessa ovat Mikaelin lisäksi isä Lucifer ja äiti Eva. Ensimmäinen näytös kertoo Mikaelin nuoruudesta. Äiti joutuu mielisairaalaan ja kokee armomurhan, isä lähtee sotaan ja kaatuu, ja Mikael rakastuu ja pääsee oppilaaksi musiikkikorkeakouluun.
Jokaista hahmoa tulkitsee laulajan lisäksi myös instrumentalisti ja tanssija. Toinen näytös on trumpettikonsertto ja kertoo Mikaelin matkasta maailman ympäri. Kolmannessa osassa Mikael palaa kotiin, äiti johdattaa hänet taivaaseen, ja Luciferin häirinnät epäonnistuvat.
Tarinassa on annos Faustia, mutta se kuvaa myös kasvua yli lapsuuden traumojen. Musiikissaan Stockhausen käyttää ”superformulaa”, joka yhdistää päähahmojen melodiat.
Sopraano Anu Komsi tulkitsi esityksissä Evan osaa. Hänelle projekti oli uransa raskaimpia mutta samalla antoisimpia.
”Ohjaus oli aika rankka, sillä ensimmäisessä näytöksessä, kun tulin raskaaksi ja sain keskenmenon, siinä verikin virtasi. Evan armokuolema viittaa Stockhausenin omaan lapsuuteen, sillä hänen äitinsä todella kaasutettiin natsipuolueen ohjelman mukaisesti”, Komsi kertoo. Säveltäjän isä puolestaan oli natsipuolueen jäsen, ja Lucifer viittaa häneen.
Stockhausen on Licht-oopperoissaan ritualisoinut näyttämötoiminnan ja ottanut vaikutteita aasialaisista teatterimuodoista. Komsi oli kuitenkin tyytyväinen siihen, että ohjaaja oli jättänyt pois mystifioinnin ja laskeutunut maan tasalle, voimakkaaseen roolityöhön.
”Maailmanympärysmatkakin tapahtui mielisairaalassa aivojen sisällä, ja videot täydensivät näyttämötoteutusta. Viimeinen näytös on eräänlainen uskonlahkon rituaali, ja lopuksi kuljetaan ulos teatterirakennuksesta”. Loppukohtauksessa trumpetit soittavat Mikaelin jäähyväisiä, ja playbackina soiva näkymätön kuoro laulaa 180-äänistä polyfoniaa.
Stockhausenin teosten esityksiä valvoo säätiö, jossa on mukana kaksi hänen leskeään. Teokset on harjoiteltava säveltäjän omassa harjoitussalissa, joka oli pystytetty Baselin viereen Kürteniin. ”Vaikea kuvitella, että he voivat loputtomiin vaatia tällaista”, Komsi huokaa.
”Ensimmäisen näytöksen harjoitukset kestivät kolme viikkoa, ja se oli todella haastavaa, sillä osassa ei ole kapellimestaria, mutta elektroniikan mukanaolon vuoksi tempojen on oltava tarkkoja. Kesti aikansa, että tässä sai ilmaisun vapautumaan. Laulutekstuuri oli silti melko klassisesti kirjoitettu, ja olin hämmästynyt, miten monipuolista musiikkia se on.”
Sveitsin ja Saksan tiedotusvälineet kirjoittivat tuotannosta yksimielisen haltioituneina, ja Komsi sai kiitokset tarkasta mutta voimakkaan ekspressiivisestä työstä. Hän on aiemmin laulanut Baselissa Lumikin osaa Heinz Holligerin samannimisessä oopperassa.
”Se on ihailtava talo: nytkin siellä meni Verdin Macbeth, musikaali Jesus Christ Superstar ja Donnerstag aus Licht. Niin sitä pitää”, Komsi hykertelee.
Harri Kuusisaari
