International Classical Music Awards (ICMA) piti vuoden gaalansa Leipzigin Gewandhausissa. Se toi jälleen esiin tähtien rinnalla suuren määrän taiteilijoita, jotka eivät roiku otsikoissa mutta tekevät uraauurtavaa työtä – myös vähemmän tunnetun musiikin parissa.
Euroopan maiden klassisten musiikkilehtien ja radioasemien muodostama ICMA kulkee riippumattomana instanssina eri tietä muihin alan palkintoihin nähden. Monet muut ovat suurten levyfirmojen talutusnuorassa, ja Grammyt tuntuvat olevan joskus suoraa jatketta amerikkalaiselle markkinointikoneistolle.
Mikä muu jury olisi valinnut esimerkiksi vuoden parhaaksi oopperalevytykseksi Claude Viverin Kopernikuksen? Se on eksentrinen unimatka, jossa lauletaan pseudokielellä mutta joka tavoittaa alitajunnan kerroksia huikealla tavalla. Kyseessä on berliiniläisen Bastille-kustantamon esikoisjulkaisu, jolla esiintyvät Opera Factory ja Holst Sinfonietta. ”Totta kai tämä rohkaisee jatkamaan samalla linjalla”, kiitteli tuottaja Sebastian Solte.
”Me emme pääse koskaan ECHO-palkinnoille, koska emme satsaa suuriin nimiin”, toteaa Sabine Wiedermann Audite-kustantamosta. ICMA-palkinto sen sijaan on tullut melkein joka vuosi, tällä kertaa historiallisten levyjen kategoriassa (Kathleen Ferrier). ”Haluamme panostaa pitkäjänteiseen ja omaehtoiseen julkaisupolitiikkaan.”
Totta kai jury palkitsee myös tunnettuja tekijöitä silloin, kun taiteellinen tulos antaa aihetta. Esimerkiksi parhaana sinfoniasarjan levynä palkittiin Claudio Abbadon viimeinen konsertti Berliinin filharmonikoiden edessä, orkesterin omalla merkillä.
Tällä kertaa ICMA piti gaalansa Leipzigin Gewandhausissa, ja talon oman orkesterin soitto toi palkinnonsaajien esityksille luksuspuitteet. Levypalkintojen lisäksi jaossa oli myös erikoispalkintoja. Elämäntyöstään palkittiin bassojätti Matti Salminen, joka sai seremonian kovimmat suosionosoitukset. Hän on rakastettu ympäri Keski-Eurooppaa.
Vuoden taiteilija on alttoviulisti Tabea Zimmermann, joka on nostanut soittimensa statusta monella tavalla. Vuoden levymerkki oli BIS, jonka johtaja Robert von Bahr piti puheen taiteen tehtävästä sekasortoisessa ja ilmastonmuutoksen kourissa käpristelevässä maailmassa.
Vanhan musiikin saralla uusia kykyjä ja uudenlaista ohjelmistoa tulee esiin luonnostaan. Nousevia barokkitähtiä on romanialais-ranskalainen viulisti Chouchane Siranossian, jonka demoninen viulismi Tartinin, Locatellin ja muiden parissa vakuutti niin Alpha-levyllä kuin Gewandhausissa.
Nuorista laulajista katse kannattaa kiinnittää Anna Prohaskaan, joka voitti barokin vokaalipuolen palkinnon Didon ja Kleopatran rooleja yhdistelevällä levyllään. Virtuoosinen sopraano taipui niin kohtalokkaiden naisten hybrikseen kuin tragiikkaan.
Kuka tuntee Sergei Lyapunovin (1859–1924) pianomusiikkia? Sehän kuuluisi melodisessa charmissaan ja virtuositeetissaan samaan sarjaan Rahmaninovin kanssa – ainakin Florian Noackin levyn (Ars Produktion) perusteella. Se voitti soitinsoolojen sarjan. Sarjan toinen ykköstila meni pianisti Elena Bashkirovalle, joka tulkitsee levyllään (Gideon Boss) Tshaikovskin Vuodenaikoja ja Lasten albumia nostalgisen lämpimällä otteella.
Huhtikuun Rondon kannessa ollut viulisti Carolin Widmann sai konserttosarjan palkinnon EMA-levystään, jolla hän tarjoaa raikkaat näkemykset Schumannin ja Mendelssohnin konsertoista. Vaskisoittajat jäävät tällaisissa gaaloissa usein sivuun, mutta unkarilaista trumpetistia Gabor Boldoczkia ei ole syytä sivuuttaa. Mm. Pendereckin konserton sisältävä levy (Sony) sai nykymusiikin palkinnon, ja esityksistä on totinen torvensoitto kaukana.
Puolan musiikin ilmiö on Katowicissa toimivan Puolan kansallisen radio-orkesterin nousu maan ykkösorkesteriksi – kiitos sen ylikapellimestarille Alexander Liebreichille. Tästä vakuuttavana esimerkkinä on Szymanowskin ja Lutoslawskin musiikkia sisältävä cd (Accentus), kokoelma-sarjan voittaja.
ICMA:n seuraava gaala onkin juuri Katowicissa, Liebreichin orkesterin kutsumana. Lisätietoja: www.icma-info.com
Harri Kuusisaari, Leipzig
