Vuosi sitten pitkän remontin jälkeen uudelleen avattu Opéra comique vastasi Pariisin oopperasyksyn suurimmasta yllätyksestä Rossinin Veijarikreivin (Le Comte Ory) loistavalla tuotannolla. Taloahan ei ole yhdistetty virtuoosilauluun vaan nimeään vastaavaan ranskalaisen koomisen oopperan muotoon, johon kuuluvat puhutut resitatiivit.
Toisaalta Veijarikreivi alkuperäisessä ranskankielisessä muodossaan ei ole kaukana tästä traditiosta, vaikka päärooleihin tarvitaankin koloratuuritaitureita. Juurille meneminen korostui myös tuotannossa: Louis Langréen johtama Champs-Elyséen orkesteri käytti periodisoittimia, ja Denis Podalydésin ohjaus oli säveltäjän ajan epookkia ja panosti ensembletyöhön. Tilannekomiikka tuli karaktäärien tarkkuudesta eikä touhotuksesta.
Kreiviä laulanut Philippe Talbot on ranskalaisen elegantin tenoriperinteen parhaita jatkajia. Kuvioissa ja ylä-äänissä hän pärjää hyvinkin Juan Diego Florézille, mutta hänellä on tässä kieliversiossa kotikenttäetu.
Myös muut solistit olivat ranskalaisia. Kreivitärtä ironisen tragediennen särmällä tulkinnut sopraano Julie Fuchs ja Isolier-paashipoikana aistillisesti kujertanut mezzo Gaelle Arquez edustavat Ranskan nousevaa laulajapolvea lupaavimmillaan. Vaikka kuviot olivat kummallakin prima donnan tasoa, etualalle nousi yhdessä tekemisen taito.
Periodisoittimin Rossini kuulostaa vieläkin kevyemmältä ja purevammin artikuloidulta kuin on totuttu, mikä tehostaa musiikillisen huumorin voimaa.
Harri Kuusisaari, Pariisi
