Valeri Gergijev on paitsi maailmaa kiertävä kapellimestari ja Mariinski-teatterin kaikki langat käsissään pitävä organisaattori, myös huomattavien venäläisten liiketoimien omistaja ja Vladimir Putinin ystävä. Miltä Gergijevin bisnesimperiumi näyttää?
Mariinski-teatterin taiteellinen johtaja Valeri Gergijev kirjasi veroilmaukseensa 2015 yli 130 miljoonaa ruplaa (elokuun kurssilla 1,7 miljoonaa euroa), mikä ei kai tällä taiteellisella tasolla ole erityisen paljon. Hän on kuitenkin lähes ainoa Putinille läheinen ihminen, johon suhtaudutaan vilpittömän myönteisesti ulkomailla. Näkyvä ”hyväntahdon lähettilään” asema auttaa junailemaan asioita ja imuroimaan julkista ja yksityistä rahoitusta.
Venäjän alueetkin maksavat mahtavia palkkioita Mariinskin kiertueista. Vuonna 2015 teatterin voitto oli 800 miljoonaa ruplaa (10,7 miljoonaa euroa).
Valeri Abisalovitsh Gergijev on osseetti, ja kaukasialaiseen tapaan koko suku ja puoli kotikylää on töissä teatterissa. Hänen lankonsa Tamerlan Gugkajev vetää Mariinskin konserttisalia, jonka rakentamisesta tuli Gergijeville pitkäaikainen päänsärky.
Itse Mariinskin kakkosrakennus, joka avattiin vuonna 2013, maksoi valtavan summan – 22 miljardia ruplaa eli siihen aikaan lähes miljardi euroa. Toimittaja Olga Saburova on valaissut Svobodnyj Vzgljad -nettilehdessä Gergijevin talouskuvioita. Hän kyselee, mihin kaikki kakkosrakennukseen upotettu raha on saatu kulutettua ja siirrettyä.
Saburova huomauttaa, että teatterin valtuuskunnassa istuvat yhä entinen finanssiministeri Aleksei Kudrin ja talouskehitysministeri Herman Gref, jotka pitävät huolta niin teatterin rahoituksesta kuin omasta silmäterästään.
Pankkitilit ulkomailla lisäävät sujuvuutta paitsi Mariinskin kiertueiden junailuun myös verojen ja maksujen optimointiin ja luoviin ratkaisuihin rahaliikenteessä.
Myös Gergijevin hyväntekeväisyyssäätiö saa rahaa Kudrinilta ja Grefiltä. Säätiön rahansiirrot joutuivat valokeilaan, kun sen johtajaa Igor Zotovia syytettiin 245 miljoonan ruplan kavaltamisesta yhdessä Gergijevin serkun Kazbek Lakutin kanssa. Zotov kertoi oikeudessa siirtäneensä rahat Gergijevin tilille tämän käskystä, mutta Gergijev kiisti tämän, ja Lakuti todisti serkkunsa puolesta. Zotov sai kahdeksan vuoden tuomion, Lakuti ehdollista.
Gergijev omistaa myös 15 prosenttia Eurodonista, joka on Venäjän suurimpia kalkkunanlihan tuottajia. Osuutensa hän sai järjestettyään sen pääomistajan, osetialaisen Vadim Vanejevin yhteyden VTB-pankin johtajaan Andrei Kostiniin. Kun Eurodon joutui vihamielisen haltuunoton kohteeksi, Gergijev tiettävästi pelasti Kostinin vetoamalla Putiniin. Yritysvaltaajat pidätettiin ja tuomittiin.
Keisarilliseen loistoon vetoaa uudelleen perustettu Venäjän kuoroyhdistys, josta Gergijev rakensi yleiskansallisen koulutusjärjestön. Se jatkaa keisarillisen musiikkiseuran perinnettä, ja Gergijev järjestää avustuksia ja sponsseja sen alaisen ei-kaupallisen osuuskunnan puheenjohtajana.
Yrittäessään laajentaa reviiriään tällä linjalla Gergijev on kokenut kuitenkin myös takaiskun. Hän halusi perustaa Kansallisen taiteiden keskuksen yhdistämällä Mariinski-teatterin, Vaganovan balettikeskuksen, Pietarin konservatorion ja taiteiden historian instituutin. Tämänkin virityksen esikuvana oli imperiaalinen – entinen keisarillisten teatterien direktorio. Muu kulttuurieliitti yhdistyi kuitenkin tällä kertaa vastarintaan, ja ylhäältäkin vihjaistiin, että Gergijevin pitäisi pysyä kohtuudessa.
Mariinskin bisnesimperiumi noudattaa ”maan tapaa”. Sen kansainvälisten projektien ympärille on kasvanut pankkitilejä monissa ulkomaisissa pankkikeskuksissa. Tämä lisää sujuvuutta paitsi kiertueiden junailuun myös verojen ja maksujen optimointiin ja luoviin ratkaisuihin rahaliikenteessä.
Sellaiseksi liikeneroksi kuin maestron läheinen toveri, sellistimiljardööri Sergei Roldugin ei Gergijev kuitenkaan ole osoittautunut – ainakaan vielä.
Jukka Mallinen
•••
Jutun taloustiedot ovat peräisin Olga Saburovan artikkelista.
