Sopraano Camilla Nylund on roolien ja esitysten määrän suhteen kokenein naispuolinen Wagner-laulajamme ja Bayreuthin vakiovieraita. Hänelle Wagnerissa oleellista on säilyttää italialaisperäinen laulutekniikka, jossa melodiat virtaavat, ja ääni pysyy kuosissaan.
Camilla Nylund sai ylistävät arviot tämänvuotisista Bayreuhtin festivaaliesiintymisistään Valkyyrian Sieglindenä. Hän tuli mukaan Frank Castorfin ohjaamaan Ringiin vasta nyt, sen viimeisenä kesänä eikä ehtinyt olla teatterigurun kanssa kovin paljon tekemisissä.
”Kyllä hän neuvoja antoi mutta ei lähtenyt enää sellaiseen improvisaatiopohjaiseen työhön, mikä on hänelle tyypillistä. Olin kuitenkin nähnyt esitykset edellisinä kesinä, joten pystyin suunnittelemaan, miten voisin tuoda omaa tulkintaani siinä esiin”, Nylund kertoo.
Neljä Ringin oopperaa sekä Parsifal, Tristan ja Mestarilaulajat ovat tuotantoprosessina valtava, ja harjoituksia pitää jaksottaa. Siksi Valkyyriassa oli yli kuukauden tauko viimeisen läpimenon ja kenraalin välillä. Sieglinden osan esittäjän ei tarvitse olla paikan päällä koko aikaa, joten Nylund sai viettää lomaa kotonaan Dresdenissä – joka on kahden tunnin ajomatkan päässä – ja ehtipä hän välissä konsertoida Suomessakin.
Nylund sai kunnian laulaa myös Bayreuthin festivaalin varaslähdössä, Wieland Wagnerin kunniaksi järjestetyssä konsertissa. Aiemmin hän on laulanut Tannhäuserin Elisabethia neljänä kesänä 2011–2014. ”Kyllä täällä ihan omanlainen tunnelmansa on. Tiimihenki taiteilijoiden välillä on hyvä, ja yhteisiä karonkkoja ja muuta kivaa riittää.”
Vaikka Festspielhausin akustiikka on loistava, se ei ole Nylundin mukaan helppo paikka laulaa. Katettu orkesterimonttu alenee portaittain, ja puhaltajien ja laulajien välillä on jo sen verran etäisyyttä, että äänet tulevat viiveellä, eikä näköyhteyttäkään ole.
”Saa olla todella tarkkana aloitusten ennakointien kanssa. Balanssi ja synkronointi ovat kapellimestarin varassa, ja sen huomaa heti, jos hänellä ei ole kokemusta tästä talosta.”
Bayreuthin yleisö on oma lukunsa, kriittisyydessään. Nylund aistii sen asiantuntemuksen ja kiihkomielen myönteisenä energiana mutta ei pidä ikävästä tavasta buuata. ”Mielensä voi osoittaa olemalla taputtamatta, mutta koko tiimin kannalta tuo buuausperinne on vastenmielinen – silloinkin, jos itse saa bravoot ja kollega joutuu häpeään.”
Ääntä ei saa prässätä
Camilla Nylundin tie Wagner-laulajaksi on sujunut vähittäisin askelin. Vuonna 2003 hän otti ohjelmistoonsa Tannhäuserin Elisabethin, 2006 Lohengrinin Elsan, 2013 Valkyyrian Sieglinden ja 2015 Lentävän hollantilaisen Sentan. Hän silti varoo visusti erikoistumasta Wagneriin vaan pitää ohjelmiston monipuolisuutta avaimena hyvälle laulukunnolleen.
Ensin Mozart ja sittemmin Richard Strauss ovat olleet hänen ominta ohjelmistoaan, ja jo Salzburgin Mozarteumissa opiskellessaan hän omaksui vakaan Italialaistyylisen tekniikan. Hän käy yhä alan spesialistin laulutunneilla varmistamassa, että tekniikka pysyy kunnossa.
Wagnerissakin tärkeää on äänen kontrollointi niin, että rekisterit pysyvät yhdenmukaisina, vokaalit sijoittuvat samaan paikkaan päässä ja että ääni saa virrata hengityksen kannattelemana. Ei saa yrittää saada ääni kuulostamaan isommalta kun se on. Itsekin syyllistyin alkuvaiheessa tähän. Jos saisin palata kymmenen vuotta taaksepäin, laulaisin lyyrisemmin.”
Hyvänä merkkinä strategian onnistumisesta on se, että Nylund on laulanut Straussin Salomea yhtäjaksoisesti jo toistakymmentä vuotta ilman että äänessä tuntuu kulumista. ”Kyllä siinä luukuttaa saa ja pitää, mutta älykkäästi”, hän tiivistää. ”Siinä ollaan kapellimestarin armoilla. Jos hän ei osaa pitää balanssia, saattaa tuntua siltä, että onko huomenna enää ääntä.”
Nylund kokee äänensä keskialueen vahvistuneen viime vuosina, mutta rintarekisterin töräyttelyä hän välttää. ”Rekisterien vaihto on vaarallista. Kärtän sitä keinoa vain yksittäisissä aksenteissa ja sävyissä. Ideaalini on, että sama ääni pysyy eheänä.”
Suomen Kansallisoopperassa Nylund teki ensi kertaa Lentävän hollantilaisen Sentan, jolla on tapporoolin maine. Hän on toista mieltä: ”Itse asiassa rooli on hyvinkin italialaistyylinen ja melko korkea, mikä sopii minulle. Seuraavaksi teen sitä Zürichissä Bryn Terfelin kanssa.”
Isolde mietityttää
Jonas Kaufmannin kanssa hän tekee alkavalla kaudella Tristanin ja Isolden toisen näytöksen konserttiesityksenä. Hän silti epäilee, ottaako hän koskaan koko Isoldea ohjelmistoonsa.
”Jos astun sen askeleen, on epävarmaa onko minulla enää paluuta lyyrisempään ohjelmistoon, josta en haluaisi luopua. Jo pelkkä toinen näytös on valtavan raskas ja sisältää isoja hyppyjä ja vaatii vankkaa keskirekisteriä – eikä takana edes vielä ole ensimmäisen näytöksen raivonpuuskia. Toisen näytöksen pitkälinjaisuus sopii minulle, olenhan Strauss-laulaja.”
Sieglinden roolia hän rakastaa siitä huolimatta, että se tuntuu joskus matalalta. ”Koko Valkyyrian ensimmäinen näytös, Wälsung-kaksosten tarina on vähän kuin oma kompakti pienoisoopperansa. Se on yhä nousua kohti lopun ekstaattista duettoa, ja tämä hurja tunteen imu on poikkeuksetta aistittavissa myös yleisöstä.”
Vapaapäivät Bayreuthin esitysten lomassa eivät itse asiassa ole olleet Nylundille pelkkää rentoutumista, vaan hän on paneutunut jo syksyn uusiin rooleihin. Siitä ovat Wozzeckin Marie, joka tulee Düsseldorfiin lokakuussa Stefan Herheimin ohjaamana.
”Sen raadollinen teatteri on kiinnostavaa. Jokainen rooli paljastaa myös jotain omasta itsestään. Daniel Barenboim varoitteli minua Wozzeckista, mutta jos nyt olen tehnyt Salomea ja Fideliota, niin miksen myös tätä?”
Straussin parissa riittää myös uutta, esimerkiksi Capriccion Kreivitär, Daphne ja Egyptische Helena ovat tulossa. Nylundia vähän harmittaa se, että hänet on fakitettu niin voimakkaasti saksalaiselle puolelle, että italialaisia tehtäviä tarjotaan vain vähän.
”Ehkä sukunimenikin on roolittajien mielikuvissa väärä – pitäisi olla italialta kalskahtava tai slaavilainen. Mutta tottahan se on, että tunnen oloni hyväksi saksankielisessä ohjelmistossa. Kieli on tärkeä osa tulkintaa. Juurihan Anna Netrebko sanoi irti ensi kesän Elsansa Bayreuthissa koska kokee saksan hankalana laulaa.”
Harri Kuusisaari
