Jean Sibelius -viulukilpailun voitti eteläkorealainen Inmo Yang. Toiseksi sijoittui yhdysvaltalainen Nathan Meltzer. Kolmannelle sijalle valittiin ukrainalainen Dmitri Udovychenko. Kaikki kolme voittajaa saivat rahapalkinnon lisäksi Genelecin tuotepalkinnon.
Inmo Yang sai lisäksi Sibelius-seuran palkinnon parhaasta Lindbergin Caprice -teoksen esityksestä sekä tuomariston puheenjohtaja Sakari Oramon ja Pekka Kuusiston mentorointipalkinnon. Lisäksi hän sai nyt ensimmäistä kertaa jaetun, viulukilpailun ja Yle Innovaatioiden yhdessä jakaman NFT-pokaalin. Hänet palkittiin lisäksi Giovanni Battista Guadagnini -arvoviulun lainalla.
Yangin voitto ei varmasti tullut kenellekään yllätyksenä – Omaleimainen ja syvällistä musiikillista ajattelua huokuva tyyli yhdistettynä tekniikkaan, joka antaa varaa tehdä mitä musiikillisesti mieleen juolahtaa, valloittivat läpi kilpailun. Yangista huokuu itsenäisesti ajattelevan, vapaan taiteilijan karisma: viulutähteys. Tuoreen kuuloinen lähestymistapa teokseen kuin teokseen resonoi tässä ajassa.
Toisesta ja kolmannesta sijasta käytiin todennäköisesti paljon tasaväkisempi taisto sekä nyt palkittujen että palkinnotta jääneiden kesken. Nathan Meltzerin ja Dmitri Udovychenkon kohdalla vastakkain olivat tyyliltään hyvin erilaiset, lähes kontrastiset tyylit: Meltzerin romanttinen, avoin ilmaisu ja Udovychenkon filosofisempi ote musiikkiin.
Makuasioistahan on tässä kohtaa kyse. Joskus käy myös niin, että kun valitsijoita ja makuja on useita, valituksi tuleekin keskitien kulkija – joka ei ainakaan herätä paljoa kielteisiä tunteita.
Yllättävää oli se, että finaalien kaksi naista jäivät kumpikin palkinnotta – kummallakin oli erittäin vahvoja suorituksia läpi kilpailun. Tulokseen vaikuttavat myös kilpailijoiden teosvalinnat, joissa heillä oli tarkoituksella hyvin vapaat kädet. Kenties Yesong Sophie Leen ilmaisullisesti erittäin vaativa Beethoven ja Diana Adamyanin Mendelssohnperinteikkyydessään eivät säväyttäneet. Suunta vaikuttaa olevan viulukilpailuissakin, taidemusiikin kaanonin ytimessä, kohti modernimpia tuulia.
Persoonallisuudet haussa
Tuomaristo teki päätöksensä perustuen soittajien suorituksiin koko kilpailun ajalta. Osallistujille annettiin, monista muista kilpailuista poiketen, hyvin paljon vapauksia valita esimerkiksi välierän ohjelmistonsa. Tähän oli tyytyväinen tuomaristoon viime metreillä mukaan hypännyt Sibelius-Akatemian viulunsoiton lehtori Jaakko Ilves: ”Jokainen sai rakentaa ohjelmiston vahvuuksiensa varaan – jos tietää mitä ne ovat”. Kun kappalelista ei ole rajoittamassa liikaa, syntyy mielenkiintoisia kokonaisuuksia, Ilves jatkaa: ”Yhtäkkiä voidaan olla luovia”.
Hän mainitsee, että joissakin instrumenttikilpailuissa, kuten Paulon sellokilpailussa, on jopa aloitettu soittajan vapaavalintaisella resitaalilla. Tätä on kritisoitu sillä, että tuomaristolla pitäisi olla yhteismitallista kuultavaa. Ilves kommentoi tähän, että Sibelius-kilpailuunkin haki noin 240 soittajaa ja rannalle jäi vielä lukuisia hyviä soittajia, joten tekniseen taitoon perustuva karsinta on käytännössä jo tehty, kun kilpailu alkaa.
Hän korostaakin, että kilpailussa etsitään teknisen taituruuden lisäksi persoonallisuutta: ”Halutaan löytää omia ajatuksia ja näkemyksiä”.
Finaaliin entistäkin vaikeampi päästä
Ilves on tyytyväinen kilpailun yleiseen sujumiseen, johon etukäteen pelättiin muun muassa vallitsevan maailmantilanteen vaikuttavan. Myös tuomariston työskentely ja yhteishenki saa häneltä kiitosta: ”Äänestykset menivät sujuvasti, hyvässä hengessä”.
Tuomariston sääntöihin kuuluu tässä kilpailussa, että valinnoista ei keskustella. Jokainen tuomariston jäsen valitsee itsenäisesti ne kilpailijat, joiden haluaa etenevän jatkoon – myöskään perinteistä pistelaskumenetelmää ei ole, vaan ratkaisevaa on se, kenet kukakin tuomari haluaa jatkoon.
Pandemian vuoksi kilpailun siirto antoi lisäaikaa viulisteille harjoitella ohjelmistojaan – rajoitusten purkamisen jälkeen kyseessä oli moneen vuoteen yksi ensimmäisiä isoja kilpailuja, mikä keräsi Helsinkiin maailman huippusoittajat. Huippujen joukko onkin valtavan laaja, Ilves toteaa: ”Finaaliin on entistä vaikeampi päästä”. Hän jatkaa: ”Viulunsoiton pitää olla niin vaivatonta, kaiken pitää olla niin korkealla tasolla. Ja persoonan pitää herättää kiinnostusta, silloin voi päästä finaaliin.”
Nyt valitun voittajan, Yangin suhteen varmasti jokainen kilpailua seurannut voi allekirjoittaa, että persoonallisuutta ja mielenkiintoa herättävää karismaa hänestä löytyy.
