Helsingin suurin jazztapahtuma We Jazz tekee jälleen paluun viime vuoden festivaalin peruunnuttua rajoitusten vuoksi. 28.11.–5.12. järjestettävä tapahtuma levittäytyy 12 eri esityspaikkaan ympäri Helsinkiä – sekä yhteen salakeikkaan. Uusia esiintymispaikkoja ovat Glo-hotellin jugendhalli sekä Artekin keskustan myymälä, ja festivaali myös palaa Aleksanterin teatteriin. Kaikilla keikoilla on käytössä koronapassi.
”Halusin paljon keksiä myös uusia ideoita, enkä vain siirtää peruuntuneesta festivaalista. Pyrkimys oli sekä saada bändeille uusia keikkoja peruuntuneiden tilalle että tehdä uusi festivaali”, kertoo festivaalin taiteellinen johtaja Matti Nives. We Jazz on kutsunut itse itseään festivaalin ohella myös utopiaksi ja installaatioksi.
”Kun aloitimme 2013, tuntui olevan tosi fiksattua, millainen jazzfestivaali on. En itse samaistunut siihen, ja se viitekehys tuntui vanhanaikaiselta kaikelle sille kekseliäälle ja kiinnostavalle musiikille. Koin, että tarvittiin uudenlaisia ajatuksia. Siihen aikaan kolmen bändinkin tapahtuma saattoi sanoa olevansa festivaali, ja päätin tehdä toisin. Festivaali toi minulle helposti mieleen ajatuksen, että joka vuosi ollaan samoissa paikoissa ja samaan aikaan, mutta installaation idea – elävän musiikin esityksiä pitkin kaupunkia – tuo vaihtuvuutta.”
Vaikka Nives ei haluakaan lukittautua tietyn teeman ympärille, pitää hän tapahtumaa konseptuaalisena. ”Siihen liittyy halu kertoa esiintyjistä enemmän ja käydä keskustelua musiikin ympärillä, ja miettiä tapahtumapaikkoja elämyksen tärkeänä osana.
Tänä vuonna pääesiintyjiä ovat mm. ulkomaiset Nik Bärtsch, Jason Nazary, Lucia Cadotch, Dan Nicholls, Amanda Whiting, Jasper Høiby, Kim Myhr, Dark Horse, Pokus, Koma Saxo ja Atomic, sekä kotimaisista mm. Timo Lassy, Linda Fredriksson, Ilmiliekki Quartet, Superposition, Antti Lötjönen Quintet East, Riitta Paakki Quartet, Joona Toivanen Trio, OK:KO ja Jukka Eskola Soul Trio.
Yllätyksellisyys näkyy myös salakeikoissa, joiden esiintyjät ja tapahtumapaikka paljastetaan lipun ostaneille vasta viime hetkellä, sekä festivaalin erikseen tilaamissa ohjelmistoissa, joita ovat tällä kertaa viime vuodelta siirtyvät Death Hawks plays Sun Ra ja Iro Haarla Presents: Leo Records.
”Psykedeelisen rockin yhtye versioimassa Sun Ra’n musiikkia on yllättävämpää kuin jokin jo valmiiksi Sun Ra’lta kuulostava yhtye. On tärkeä luoda jännitteitä.”
Taidegallerian kaltaisiin esiintymispaikkoihin ei välttämättä mahdu hirveän monta kuulijaa. Onko vaarana, että homma muuttuu liian eksklusiiviseksi?
”Minulle konserttielämys tulee usein keikkapaikan kautta. Jos istun kahvilassa metrin päässä rumpalista, niin hyvin todennäköisesti en mieti muita asioita. Järjestäjän näkökulmasta tällainen läheisyys on uhraus, sillä helpompaa olisi myydä 250 lippua hyvälle keikalle muutaman kymmenen sijaan”, Nives miettii.
”Yleisö hyväksyy sen, että osa paikoista on pieniä, mutta toisaalta meillä on Tavastian ja Ääniwallin kaltaiset isot salit, joihin saa usein lippuja vielä myös festivaalin aikana. Tämä on haaste, jota ei ole helppo täysin kokonaan ratkaista, mutta mieluummin haluan tarjota mahtavan elämyksen 50 hengelle kuin keskivertoelämyksen 100 hengelle.”
EDIT 3.12.2021 20:04 Viimeistä virkettä muutettu Matti Niveksen antaman täsmennyksen pohjalta.