Page 35 - RONDO_12

Annos journalistista taitoa peliin,
niin käsiohjelmat heräisivät eloon.

Näiden oheistuotteiden tekotapa kertoo myös siitä, mil- Toisinaan taas mennään selvästi yksinkertaisemmalla
laisena järjestäjä sisältönsä ja pr-arvonsa kokee. Teatterien tyylillä. Kliseetkin ovat usein kierrätyksessä. Hyviä kirjoit-
musikaaleissa ja viihdealan suurten järjestäjien konserteissa tajia ei ole helppoa löytää. Parhaat ja kokeneimmat heistä
jaetaan kiiltokuviin keskittyviä julkaisuja, jotka välttelevät – mm. Antti Häyrynen, Auli Särkiö ja Kimmo Korhonen –
asiasisällön pihvejä. Ero monien klassisten konserttien funk- ovat tuttuja myös Rondon sivuilta. Radion sinfoniaorkesteri
tionaaliseen monisteläpyskään on melkoinen. käytti aikanaan jopa Jouni Kaipaista, jonka rönsyilevät es-
Festivaaleilla on eri näkemyksiä siitä, tarvitaanko koko si- seet olivat kuin taideteoksia sinänsä. Kehottaisin pitämään
sällön kokoavaa ohjelmakirjaa vai riittävätkö yksittäiset kä- kunnianhimoa yllä, sillä yleisön sivistäminen on osa kult-
siohjelmat. Helsingin juhlaviikot otti tässä viimeksi sellaisen tuuritehtävää.
äärilaidan, että laittoi kaikki ohjelmat vain nettiin, ja sitten Oopperassa oheisinformaation tarvetta on erityisen pal-
hämmentyneet kuulijat räpläsivät pimeässä konsertissa jon, koska kokonaistaideteoksessa on monia eri osa-aluei-
kännyköitään tietääkseen, mitä soitetaan. Se vaikutti vain ta. Oopperatalot etenkin Keski-Euroopassa tietävät tämän
huonolta palvelulta. ja tarjoavat ohjelmakirjoja, jotka todellakin ovat kirjoja.
Toisaalta esimerkiksi Kuhmon kamarimusiikin ohjelma- Niiden syvällisiä esseitä ei voi kuvitellakaan ahmaistavan
kirja on parhaimmillaan kyennyt sangen hyvin kokoamaan esityksen lomassa, mutta jälkimutusteluna ne jatkavat esi-
taiteellisen johtajan ideat juonelliseksi kokonaisuudeksi. tyksen synnyttämää elämystä. Useimmiten niihin sisältyy
Edellisessä jutussa kuvattuja kokeiluja kuten kerronnallisen myös libretto ohjaajan ja kapellimestarin haastattelujen ja
muodon hyödyntämisiä on vielä sangen vähän, mutta sel- musiikkianalyysin lisäksi. Itselleni on kertynyt niitä sellainen
lainenkin antaa kuvan festivaalien luovuudesta. rivistö, että hyllytila loppuu.
Suomen Kansallisooppera on omaksunut tässä huomat-
Markkinoinnin pakkopullaa tavasti suppeamman linjan. Ohjelmalehtien sisältö on ke-
Kaikissa ohjelmakirjoissa ja -lehtisissä yleinen ongelma on ventynyt ja niiden dokumentaatioarvo vähentynyt. Libret-
taiteilijaesittelyiden kaavamaisuus. Kaikkialla toistuvat sa- toja ei enää paineta, eikä niitä ole juuri nettisivuillakaan.
mat uuvuttavat biografiset litaniat esiintyjän opinnoista, kil- Kuvia sen sijaan on enemmän.
pailumenestyksistä ja nimekkäistä yhteistyökumppaneista,
ryyditettynä tarkoitushakuisesti valikoiduilla (usein myös Monikanavaisuuden haasteet
vääristellyillä) kritiikkisitaateilla ja maireilla mainesanoilla. Kansallisooppera vetoaa siihen, että se on siirtynyt moni-
Jokainen curriculumeja ja työhakemuksia tehnyt tietää, kanavaiseen viestintään. Materiaalia on hajautettu netti-
miten omaa häntää nostetaan, mutta onko näiden taitojen sivuille, missä on omaksuttu populaarimpi, lyhyesti kuittaa-
esittelyareena konsertin käsiohjelmassa? Kuka tätä pak- va tyyli. Jos haluaa pidempiä esittelyä ja haastatteluita, on
kopullaa oikeasti kaipaa? Uraansa aloittelevan taiteilijan osattava mennä ”Kulisseissa”-osaston ”Tosifaneille”-loh-
täytyy tietenkin yrittää, mutta olen ihmetellyt, miksi samat koon, jossa on osaksi samoja juttuja kuin käsiohjelmissa.
kaavat toistuvat myös suurten taiteilijoiden esittelyissä, Onko teosten perusasioihin tutustuminen tai kapellimes-
jotka eivät enää mitään pönkittämistä tarvitse. tarin haastattelun lukeminen todellakin vain ”tosifanien”
”Virallinen biografia” on käsite, joka toistuu taiteilijoiden asia? Eikö se syventäisi jokaisen oopperan katsojan elämys-
omassa markkinoinnissa. Agentit hiovat niitä jokaista pilk- tä? Ei kai vain Kansallisooppera pelkää substanssia ja aliar-
kua myöten antaakseen myönteisen kuvan taitelijasta. Pai- vioi yleisöään? Kuvan ja äänen mahdollisuuksia ooppera-
nostavatko agentit konsertinjärjestäjiä käyttämään niitä? tietouden levittämiseen netissä ei käytetä vielä kovinkaan
Jos näin on, järjestäjien olisi syytä ryhtyä kapinaan ja uudis- idearikkaasti.
taa taiteilijaesittelyt sellaisiksi, että ne luovat siltaa yleisön Monikanavaisuuden hyödyntämisessä on pisimmäl-
elämyksille. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että le päässyt Radion sinfoniaorkesteri – luonnollisesti, koska
soitetaan taiteilijalle ja annetaan tämän kertoa esittämäs- siinä ollaan verovaroin rahoitetun Yleisradion tehtävien ja
tään musiikista. Annos journalistista taitoa peliin, niin kä- osaamisen ytimessä. Se tarjoaa Ylen kanavilla ja netissä
siohjelmat heräisivät eloon. kaikkien tärkeimpien solistien ja kapellimestarien haastat-
teluita ja teosesittelyitä, joissa pianisti Jukka Nykänen ha-
Teosesittely on kuningaslaji vainnollistaa sävellyksiä selkeästi ja mukaansatempaavasti,
Teosesittelyt ovat yleensä käsiohjelman pihvi, ja niissä jär- Ylen toimittajan kanssa keskustellen.
jestäjien asettama rima vaihtelee. Parhaimmillaan ne ovat Ylikapellimestari Nicholas Collon ei ole persoonana ja
esseemäisiä luomuksia, jotka oikeasti syventävät kuulijan ohjelmien esittelijänä mukana yhtä paljon kuin edeltäjänsä
musiikkikokemusta olematta silti liian vaikeatajuisia. Ne Sakari Oramo ja Hannu Lintu aikoinaan. Tällaista johtajan
antavat kaiken tarvittavan perusinformaation teoksesta, ääntä vähän kaivattaisiin. Joka tapauksessa RSO:ssa nau-
säveltäjästä ja historiallisista yhteyksistä mutta tarjoavat hoitettu materiaali, konserttien väliaikahaastattelut ja kä-
joskus myös uusia näkökulmia ja ovat kielellistä asua myö- siohjelmat muodostavat toisiaan tukevan kokonaisuuden,
ten elämyksellistä luettavaa. josta muut voisivat ottaa oppia. ■

© SHUTTERSTOCK

RONDO CLASSIC 12|2022 35