Lars Vogt päättää Beethovenin pianokonserttojen levytyksensä Ondinelle komeasti. Toisen ja neljännen konserton tallennuksista erottuu levysarjaa leimannut inspiroitunut yhteistyö sopivan kokoisen Royal Northern Sinfonian kanssa. Se on estänyt tulkintoja kivettymästä graniittisiksi monumenteiksi, samalla kun Newcastlen Sage’s Gatesheadin akustiikka on tukenut luonnollisen mittakaavan draamaa. Yhdistelmä valaisee erityisesti varhaista B-duuri-konserttoa, josta purkautuu vastustamatonta keväistä optimismia. G-duuri-konserton liikkeellelähtö on tavallista mietteliäämpi ja aavistelevampi. Vaikka päätaite etenee keveän runollisena ja säihkyvän taiturillisena, hitaan osan konflikti tulee pohjustetuksi tavallista vakuuttavammin. Siinä […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
