Sinfonia Lahti ja ylikapellimestari Dalia Stasevska juhlistivat tämän viikon konserteissaan tuplasyntymäpäiviä orkesteri saavutti kunnioitettavan 75 vuoden iän ja kotisali Sibeliustalon täyttäessä neljännesvuosisadan. Konserttiohjelma olikin asianmukaisen komea alkaen Sauli Zinovjevin an adagiosta, jatkuen Kaija Saariahon HUSH-trumpettikonsertolla ja päättyen Sibeliuksen Kullervoon.
Orkesterin tilauksesta sävelletty kymmenminuuttinen an adagio sai kantaesityksensä Anna-Maria Helsingin johtamassa Sinfonia Lahden itsenäisyyspäivän konsertissa 2022. Teos kiertyy otsikkonsa mukaisesti auki verkkaan sen musiikillisten mannerlaattojen lomittuessa toisiinsa.
Jäätikönomaiset ostinatokerrostumat avaavat an adagion huipentuen patarumpujen kumun ja majesteetillisten vaskien sävyttämään tuttiin. Musiikki etenee hitaina aaltokulkuina kohti uusia horisontteja, purkautuen välillä hehkuviksi sointikentiksi, taas kohta tyventyen jäänkirkkaiksi harmonioiksi. Teoksen keskivaiheilla kuullaan pohdiskeleva harppusoolo, joka johdattaa musiikin kohti hämyisempiä orkesterimaisemia kongien ja vibrafonin tuikkiessa tähtinä taivaalla. Suuren orkesterihuipennuksen kautta päädytään patarumpujen, kongien ja jousiglissandojen kautta Sibeliaaniseen hiljaisuuteen.
Zinovjevin oivallinen avausnumero sai orkesterilta ja ylikapellimestarilta ilmaisuvoimaisen esityksen, jonka sointivärien hienovireisyys ja soittimellinen ilmaisuvoima kaappasivat kuulijan mukaansa. Vaikka an adagio on verraten lyhyt, rakentaa Zinovjev sen muotoa jatkuvin orgaanisin muutoksin ylläpitäen teoksen muotokaaren alituista kiehtovuutta aina alkuiduista päätöstahdeille.
Helsingin juhlaviikoilla elokuussa 2023 kantaesitetty HUSH jäi tunnetusti Saariahon viimeiseksi teokseksi. Olosuhteiden johdosta säveltäjä oli tästä korostetun tietoinen, ja niinpä Verneri Pohjolalle kirjoitettu konsertto saikin hyvin erityisen soivan muodon, jonka tehtäväksi tuli sulkea kokonainen elämänpiiri. Vaikka HUSHin narratiivit kytkeytyvät läheisesti sävellyskontekstiinsa, avautuu niiden takaa huikea merkityssuhteiden verkosto, jonka kautta teoksen aika- ja tilaulottuvuudet laajenevat kurottamaan halki Saariahon tuotannon aina Graal théâtren (1994) juurilta konserton jälkeiseen hiljaisuuteen.
Säveltäjän ensimmäinen ja viimeinen konsertto peilaavatkin toisiaan monituisin tavoin. HUSHin soivassa materiaalissa itsessään on kytköksiä Graal théâtren trumpettistemmoihin, ja teoksen dramaturgia jäsentää itseään myös Aleksi Barrièren Not a Knightiin (2018), jonka teksti on sommiteltu lausuttavaksi viulukonserton ympärille. Näin syntyy peilisali, jonka kuvajaiset katsovat toisiinsa eri hetkien ja kontekstien kautta kiertyen soivan esityksen rituaalin köynnökseksi.
HUSH jakautuu neljään osaan, joiden otsikot on poimittu Barrièren tekstistä. Soitintekstuurissa perinteiset soittotavat ja erityistekniikat nivoutuvat Saariaholle luonteenomaiseen tapaan taidokkaasti toisiinsa muodostaen huikean ilmaisukeinojen jatkumon.
Ensimmäinen osa, Make the thin air sing hahmottuu vähitellen tyhjyydestä metallisten lyömäsoitinten, sadeputken, alttohuilun ja jousien Calmo-hälyinä, joiden hämärästä solistin ensimmäiset pitkät hengähdykset ja glissandot muotoutuvat vähitellen soiviksi aihioiksi klarinettien ja huilujen liittyessä mukaan patarumpujen ja jousten seuratessa. Kerronta tiivistyy ja ääriviivat terävöityvät lähestyttäessä orkesterin Generoso-välisoittoa, joka vie kohti trumpetin ja jousten Espressivo, libero -päätöstä, joka etsiytyy takaisin hiljaisuuteen.
Otsikkonsa sanelemana toinen osa, Dream of Falling, rakentuu trumpetin muotoaan muuttavien, päättymättömien glissandojen ja asteikkokulkujen ympärille. Solistin sukellus orkesterin kvintolikulkujen unimaisemaan vie musiikin lopulta tuntemattomaan pimeyteen.
Lyhyen Flessible-johdannon saattelemana käynnistyvä What ails you? kiertyy Graalin näyttämön elämän ja kuoleman kysymyksen ympärille. Lyömäsoitinten Molto preciso -rytmit takovat MRI-laitteen tahtiin solistin toistuvien glissandojen ja hälysforzatojen taustalla, kanavoiden musiikkia kohti Molto intenso -taitetta, jossa trumpetti, putkikellot, vibrafoni, marimba ja celesta lukkiutuvat tiiviisti yhteen. Koko orkesteri liittyy mukaan ja kudoksen jännite tiivistyy äärimmilleen purkautuen lopulta solistin huutojen ja soiton ad libitum -kadenssiin, jonka Furioso on nimensä veroinen – esitysohjeen syvimmässä merkityksessä.
Ink the Silence -päätösosasan trumpettistemmasta muodostuu liki taukoamaton musiikillisten assosiaatioiden ketju orkesterin maisemien lipuessa taustalla vääjäämättömästi eteenpäin. Vähitellen musiikin lomasta kuuluvat myös Not a Knightin päätössanat ”hush, bless and ink the silence”, joiden kuiskauksenomainen voima vie HUSHin fermaattitaukoonsa – jonka toisella puolen odottaa hiljaisuuden maailma.
Pohjolan ja Stasevskan johtaman Sinfonia Lahden esityksen pysähdyttävä voima täytti Sibeliustalon salin niin soivalla kuin hiljaisella voimallaan piirtäen syvät jälkensä kuulijan kokemusmaailmaan. Pohjolan näkemys soolo-osuudesta on muotoutunut HUSHin monien esitysten kautta entistäkin sisäistyneemmäksi saavuttaen kokonaan omanlaisensa ilmaisuasteikon, johon orkesteri ja Stasevska vastasivat uskomattomalla intensiteetillä. Kokonaisuus oli taiten balanssissa viimeistä yksityiskohtaa myöden. Illan ohjelman kokonaisuudessa HUSH muodosti oman painovoimakeskittymänsä, jossa jokainen ääni tuntui kantavan aivan erityislaatuista merkitystä.
Illan päätöksenä kuultu Kullervo oli puolestaan voimallinen taidonnäyte, jonka verevyydelle ja taidokkuudelle harva esitys vetää vertoja. Reippaasti yli tunnin mittainen viisiosainen kuorosinfonia tarjoaa melkoisen haasteen niin orkesterille, solisteille, mieskuorolle kuin kapellimestarillekin.
Teoksen kalevalainen teksti ja kansanlaulupohjaiset aihelmat korostavat teoksen tietoista pyrkimystä suomalaisuuteen, tuohon kansallisen heräämisen löydökseen, jossa traditio ja artefakti sulautuvat erottamattomasti yhteen.
Kaksi ensimmäistä osaa, Johdanto ja Kullervon nuoruus rakentuvat orkesterin tarinankerronnalle, kun taas kolmannen osan insestinen tragedia edellyttää neliäänisen kuoron sekä baritoni- ja sopraanosolistien pienoisoopperaa Kullervon ja tämän sisaren kohtaloiden kuvauksessaan. Kullervon sotaanlähtö on jälleen orkesterin numero, ja finaalissa kuoro saa kerrottavakseen Kullervon itsemurhan.
Sibeliuksen musiikki asettuu Kullervossa kiehtovaan maastoon kansallisromantiikan perinteen ja 1900-lukua ennakoivan ekspressionismin välille. Stasevskan johdolla Sibeliustalossa kuultiin liki Stravinskinen näkemys, jonka hurjuuden Sinfonia Lahti, Ylioppilaskunnan Laulajat sekä solistit Johanna Rusanen ja Ville Rusanen loihtivat ilmoille vastaansanomattomalla voimalla jättäen kuulijan mykistyneen ihastuksen ja käsinkosketeltavan draaman pauloihin vielä pitkäksi aikaa teoksen päätöstahtien viimeisten kaikujenkin kadottua hiljaisuuteen.
Sinfonia Lahden konsertti Sibeliustalossa 19.3.
- Dalia Stasevska, kapellimestari,
- Verneri Pohjola, trumpetti,
- Johanna Rusanen, sopraano,
- Ville Rusanen, baritoni.
- Ylioppilaskunnan Laulajat.
- Zinovjev, Saariaho, Sibelius.
