Jagellonican matka uuteen kotiin Turun linnaan on kaikkea muuta kuin tasainen – matkalla vastassa on niin maailman valtiaiden välistä draamaa kuin ukkosmyrskyjäkin. Kuvassa Antti Lang ja Kaisa Hela. © Otto-Ville Väätäinen
Jagellonica! – Turun oma prinsessa kertoo 1500-luvulla vaikuttaneesta Katariina Jagellonicasta, joka on jäänyt Suomen historian kirjoihin, kun hän toi haarukan Suomeen mentyään naimisiin Ruotsin kuningashuoneen Juhana Herttuan kanssa. Samppalinnan kesäteatterissa Turussa kerrotaan Puolasta kotoisin olleen prinsessan tarina riemukkaan leikkisästi – musikaalikomedia rikkoo häpeilemättömällä pieteetillä teatterin lainalaisuuksia, mikä sopii mitä mainioimmin kesäteatteritunnelmaan.
Jagellonica! – Turun oma prinsessa on Niina Lahtisen ensimmäinen musikaalikäsikirjoitus, jossa katsoja tuskin ehtii vetää henkeä. Jukka Nylundin säveltämässä musiikissa erottuu onnistuneesti Jagellonican tunnuskappale, joka teoksessa aina palauttaa katsojan päähenkilönsä näkökulmaan, tarkastelemaan tämän näköaloja aikansa yhteiskunnassa.
Petrus Kähkösen ohjauksessa ensemble kiitää ympäri Samppalinnan piennarta kohtausten rullatessa vaivattomasti eteenpäin. Lahtisen tekstissä kuuluu voimakkaasti käsikirjoittajan oma puheenparsi ja ironian poljento. Kun Jagellonica päättää ottaa ”haarukan kauniiseen käteen”, ottaa ohjat omasta elämästään, resonoi replikointi vahvasti nykypäivän keski-ikäisen naisen pohdintaan omasta paikastaan parisuhteessa ja maailmassa yleensä.
Itsensä ja itsenäisyytensä etsimisen kääntöpuolella Jagellonicalla on toive kumppanuudesta, rakkauden löytymisestä. Kun naimisiin menon jälkeen paljastuu, että Juhanasta ei saa runoja lukevaa romantikkoa tai muutenkaan ymmärtäväistä kumppania, on pettymys suuri. Kun Juhana puolivahingossa lukee Eino Leinon runoa Jagellonicasta ja Juhanasta, prinsessa kiljahtelee riemukkaasti ”se luki mulle runon, se luki mulle runon” – toivo yhteyden löytämisestä iskee salaman lailla olemattomasta hetkestä. Katsojalle reaktio on ensi alkuun suorastaan naiivi komediaelementti, mutta silti siinä on jotain kipeänkin tunnistettavaa täyttymättömistä odotuksista ja haaveista.
Vaikka nykyajan keski-ikäisen naisen eksistentiaalinen pohdinta nousee monissa kohdin pääosaan, ei kuitenkaan yhteys 1500-luvun epookkiin katkea. Elementtien runsaudessa vallitsee hallittu kaaos. Kun yhdessä hetkessä voidaan saapua 1500-luvun raastavan ankeaan Turkuun, jossa koukkuselkäiset ihmiset vaeltavat, ja toisessa hetkessä rokata kaupungin mainoskampanjasikermää ”Kyl määki Turuus” (Miksi katsoja tuntee näin monta Turun matkailun mainoskampanjaa?), on katsojana vain antauduttava ja otettava vastaan teoksen tarjoama maailmanjärjestys. Historia on kerrottu tarkasti niiltä osin kuin näytelmäkirjailija on kokenut sen tarpeelliseksi.
Vaikka ensemble ei aina jokaiseen laulun nuottiin taivukaan, ei se riemukasta näyttämöleikkiä latista. Näyttelijät antavat kaikkensa 360° kääntyvän katsomon edessä. Chris Whittakerin koreografia näkyy liikekielen yksityiskohtaisuudessa, mikä tuo myös osaltaan keveyttä ja huumoria teoksen kokonaisuuteen. Tuntuu kuin katsoisi Disneyn prinsessatarinan, Turun matkailun, kesäteatterifarssin ja Hamilton: An American Musicalin hullunkurista yhdistelmää – ja se on sietämättömän vastustamatonta!
Kun selviää, että osa historiallisina henkilöinä esitellyistä roolihenkilöistä onkin kuvitelmaa, tuntuu, että matto vedettäisiin katsojan alta. Pohdituttamaan jää, miten helposti sitä voikaan olla tarinan vietävissä, jos siihen haluaa liiaksi uskoa.
”Tämäkin tarina on vain yksi tulkinta”, toteaa ensemblen loppukuoro. Siinä on muistumaa Lin Manuel Mirandan Hamilton: An American Musicalista, joka niin ikään päättyy pohdintaan siitä, kuka kertoo henkilön elämäntarinan ja miten se kerrotaan. Vaikka Katariina Jagellonican vaiheista on jäänytkin merkintöjä meidän aikaamme, on historian naisista vähän tietoa verrattuna aikalaismiehiin. 1500-luvulla eläneen naisen elämään sukeltaminen vaatii arjen kuvittelua – ja mikäpä paikka sille olisi idyllisempi kuin aurinkoinen kesäilta Samppalinnan tuulimyllyllä, Aurajoen rannalla.
Samppalinnan Kesäteatteri: Jagellonica! – Turun oma prinsessa. Käsikirjoitus: Niina Lahtinen. Musiikki: Jukka Nylund. Ohjaus: Petrus Kähkönen. Kapellimestari ja musiikin sovitus: Tony Sikström. Pukusuunnittelu: Riikka Aurasmaa. Lavastus: Jani Uljas. Naamioinnin suunnittelu: Petriina Suomela. Koreografia: Chris Whittaker. Rooleissa: Kaisa Hela, Antti Lang, Ria Kataja, Lari Halme, Linda Hämäläinen.
