Mitä suomalaisessa baletissa tapahtuu Kansallisbaletin ulkopuolella? Minna Tervamäki ja Suvi Honkanen kertovat, miksi he haluavat olla luomassa Suomeen baletin vapaata kenttää.
”Ei tarvitse tehdä ihan noin siististi”, Minna Tervamäki ohjaa Aleksanterin teatterin harjoitussalissa Suvi Honkasta, joka on juuri liitänyt salin poikki Iiro Rantalan pianojazzin tahdissa. ”Jos antaisit liikkeen mennä vielä enemmän yli. Liike voi olla kunnon statement”, Tervamäki jatkaa.
Tervamäki ja Honkanen harjoittelevat If Shadows Are Weightless, How Come They
Are So Heavy? -teoksen osioita vuorotellen, toisiaan ohjaten. Esitykseen on aikaa muutama viikko. Ennen teosharjoituksia he ovat jo treenanneet Kansallisbaletin ex-tanssija Anneke Lönnrothin vetämällä puolentoista tunnin aamutunnilla. Balettitunti kuuluu lähes jokaiseen päivään.
Nykybalettia ja Rantalan livesoittoa yhdistävä ”Shadows”, kuten Honkanen ja Tervamäki teosta kutsuvat, sai ensi-iltansa loppuunmyydyssä Aleksanterin teatterissa tammikuussa. Lisää esityksiä on tulossa myöhemmin tänä vuonna.
”Esitysten määrä riippuu meidän kaikkien aikatauluista. Tällaista tämä on, kun työskentelee Iiron, Suvin ja Aten kaltaisten tyyppien kanssa”, Minna Tervamäki nauraa.
Teoksen kolmas tanssija Atte Kilpinen on kiinnitettynä Kansallisbalettiin. Kilpisellä on tekeillä myös oma uusi teos, joka saa ensi-iltansa Tanssin talossa lokakuussa.
Suvi Honkanen pyörittää viime vuonna perustamaansa DanceWorks Helsinkiä, jonka ensimmäinen tilaustyö on Tervamäen koreografioima Shadows. Honkanen irtisanoutui Kansallisbaletista vuonna 2022, ja haluaa nyt keskittyä baletin muotokielen ja toimintatapojen uudistamiseen. Lisäksi DanceWorks tarjoaa balettitanssijoille töitä: kevään 2025 aikana DanceWorks työllistää seitsemän klassisen koulutuksen saanutta tanssijaa.
Suomalaisen baletin supertähti Minna Tervamäki puolestaan jäi eläkkeelle Kansallisbaletista vuonna 2012. Hän on sen jälkeen jatkanut baletin estetiikan laajentamista poikkitaiteellisissa yhteistuotannoissa, jotka hän aloitti jo työskennellessään Kansallisbaletissa. Ensimmäinen oma teos Something Else? syntyi vuonna 2005, ja flamencotanssija Kaari Martinin kanssa Tervamäki työskenteli jo 2010. Sittemmin hän on tehnyt teoksia muun muassa Timo Lassyn, Kimmo Pohjosen ja kuvataiteilija Hannaleena Heiskan kanssa.
Tervamäelle baletin vapaa kenttä merkitsee juuri vapautta: mahdollisuutta leikkiä baletilla ja viedä lajia uusiin ympäristöihin, joissa ammattilaisten esittämää balettia ei ole välttämättä nähty. Esimerkiksi kolmen balettitanssijan Heaven’s Gate (2021) toteutettiin Suomen Lasimuseoon.
Shadows on perinteisempi näyttämöteos, mutta baletin kontekstissa se ei ole perinteinen. Kolmen balettitanssijan ja pianisti Rantalan veikeä nykybaletti kunnioittaa baletin perustaa ja samalla uudistaa sen estetiikka. Baletille ominainen keveys ja linjakkuus ovat tallella, mutta rakkaus balettiin ei ole ehdotonta. Esityksessä on selvää, että tanssija vie balettia eikä toisin päin.
”Se, miltä baletti kulloinkin näyttää, on valinta”, Tervamäki sanoo. ”Baletti on sanasto, jolla voi tehdä mitä tahansa.”
Minna Tervamäen työhuone Aleksanterin teatterin neljännessä kerroksessa pursuaa tavaraa. Henkareissa roikkuu tutuja ja näyttäviä pitkiä mekkoja. Työpöydällä on 1990-luvun putkitelevisio, jossa on sisäänrakennettu VHS-soitin. Sillä hän katsoo tarvittaessa vanhoja koreografioitaan.
Kuten muillakin aloilla, baletin freelancerin to do -listalla on yleensä ”kaikki”. Treenaamisen, opettamisen, esiintymisen ja koreografioiden tekemisen lisäksi on ommeltava pukuja, haalittava materiaaleja rautakaupasta, valittava esitysten promokuvia, pidettävä yhteyttä tekijöihin ja esityspaikkoihin.
”Yleensä on 20 palloa ilmassa, ja välillä ne kaikki tippuvat päälle”, Tervamäki toteaa.
Hän on tottunut hoitamaan myös teostensa tuotannon ja viestinnän. Toisinaan on vaikeaa muistaa, että treenaamisen lisäksi myös koneen ääressä istuminen on työtä. Helposti tekee liikaa, kun ei muista olevansa töissä, hän sanoo. Se voi uuvuttaa.
Tervamäki iloitsee yhteistyöstä DanceWorksin kanssa. Tuotantovastuu on tällä kertaa jollain muulla kuin hänellä. Lisäksi taiteelliset näkemykset kohtaavat.
Suvi Honkanen perusti DanceWorksin yhdessä tanssitutkinja Eeva Anttilan ja tuottaja Saana Railon kanssa kesällä 2024. Taiteellisena johtajana toimivan Honkasen mukaan yhteistyö Tervamäen kanssa oli luonteva aloitus esitystoiminnalle. Tervamäki ja Honkanen jakavat intohimoisen suhteen baletin liikekieleen ja toisaalta halun uudistaa sitä.
Honkanen on kritisoinut julkisesti baletin johtamistapoja ja kertonut ajastaan epäasiallisen käytöksen vuoksi vuonna 2018 irtisanotun Kenneth Greven johtamassa Kansallisbaletissa.
Freelancerina lajin perinteisten hierarkioiden haastaminen, vaatimusten ja ulossulkevien kehokäsitysten haastaminen on helpompaa kuin instituution sisällä. Esitystoiminnan lisäksi DanceWorks tekee vaikuttamis- ja koulutustyötä ja välittää tanssiin liittyvää tutkimustietoa. Tavoitteena on alan toimijoiden tietoisuuden lisääminen esimerkiksi moninaisuudessa.
”Baletti on minulle äärimmäisen rakas asia. Siksi haluan olla mukana muutoksessa, joka mielestäni on välttämätön”, sanoo Honkanen.
Suomessa toimii lukuisia erilaisia ja -tyylisiä nykytanssiryhmiä, mutta baletin puolella on hiljaisempaa. Vakiintuneempaa, balettiin keskittyvää ammattilaistoimintaa on pitkään ollut Kansallisbaletin lisäksi oikeastaan vain Ballet Finland -ryhmällä, joka perustettiin vuonna 2009.
Ballet Finland syntyi reaktiona siihen, että Kansallisoopperan balettioppilaitoksesta valmistuneet saivat yhä harvemmin kiinnityksen Kansallisbalettiin. Tällä hetkellä ryhmää johtaa Kansallisbaletista eläköitynyt Jouka Valkama. Ryhmän teoksia ovat muun muassa Yksi lampi joutsenten (2022), jossa Minna Tervamäki ja kolme muuta koreografia tulkitsivat vapaasti Joutsenlampea, sekä Plague of Butterflies (2024), joka yhdisti baletin doom metaliin. Ballet Finland on viime aikoina panostanut myös nykytanssiin.
DanceWorks keskittyy nykybalettiin. Painotus avaa teosten ja liikkeen muotoon enemmän vapauksia kuin tiukan määritelmän mukainen klassinen baletti, Honkanen kertoo. Lähestymistavan merkittävin ero verrattuna suuriin baletti-instituutioihin liittyy tanssijoiden yksilöllisyyden korostamiseen. Isojen vakiintuneiden ryhmien teokset harvoin ottavat lähtökohdaksi yksittäisen tanssijan ominaisuuksia. Yleensä tanssijat mukautuvat jo olemassa olevien teosten tarpeisiin ja tyyliin.
”Isoissa instituutioissa voi helposti käydä niin, että yksilö unohtuu, koska aika on kortilla ja teokset vaihtuvat tiukkaan tahtiin”, Honkanen avaa.
Vaikka vapaalla kentällä töitä on usein liikaa ja talous on epävarmaa, Honkanen kokee nyt hallitsevansa omaa arkeaan ja taiteellista visiotaan. Hän päättää, mitä tekee, miten ja kenen kanssa. Tunne toimijuudesta on vahva.
Hyppy Kansallisbaletista vapaalle kentälle ei silti ole ollut Honkaselle pelkästään helppo. Muutos on merkinnyt suurta luopumista. If Shadows Are Weightless, How Come They Are so Heavy? on Honkaselle teos myös yhtäkkisestä vapaudesta ja sen herättämästä hämmennyksestä.
Kun DanceWorksia perustettiin, Suvi Honkanen etsi verrokkiryhmiä Euroopasta. Vastaan tuli saksalainen Ballet of Difference, joka on toiminut DanceWorksin esikuvana. Ballet of Difference kertoo verkkosivuillaan lähtökohdakseen monimuotoisuuden, jota se pitää ”perustana klassisen baletin toimintatapojen ja muodollisen kielen radikaalille kyseenalaistamiselle”.
” Heillä on todella vaikuttava ohjelmisto ja aivan upeita balettitanssijoita. Juuri sellaisia persoonia, jotka eivät ehkä ole mahtuneet vakiintuneimpien balettiryhmien muottiin”, Honkanen sanoo.
Honkasesta freenalancerinä parasta on ollut juuri oman yksilöllisen tanssijanäänen etsiminen. Samalla se on ollut yllättävän hankalaa. Hän kertoo, että hänen oli pitkään vaikea luottaa siihen, että hän osaa tuottaa mielenkiintoista liikettä, ja että hänessä on lähtökohtaisesti tanssijana jotain merkittävää.
Honkanen huomauttaa, että yksilölähtöisyys ei tarkoita sitä, ettei tanssijaa voisi puskea eteenpäin kovaakin. Päinvastoin. Epämukavuusalueelle työntyminen voi auttaa löytämään itsestä uusia puolia. Shadowsissa liikekieltä ja esiintyjien persoonallista ilmaisua etsittiin Tervamäen johdolla improvisoimalla.
”Olen todella kiitollinen yhteistyöstä Minnan kanssa. Hän on saanut kaivettua luovuuttani ja itsetuntoani esiin.”
Minna Tervamäelle juuri tanssijoiden ominaisuudet ovat koreografisen työn polttoainetta. Hän iloitsee siitä, että vapaalla kentällä työryhmän voi valita itse, ja teosta lähteä rakentamaan tietyille tanssijoille. Shadowsin liikekieltä ja tunnelmaa ovat inspiroineet Honkanen ja Kilpinen.
”Koreografina minulle ei koskaan ole kyse siitä, minkä liikesarjan keksin, vaan millaiseksi liike tietyn tanssijan ilmentämänä muovautuu. Esimerkiksi Suvin otteessa on jotakin aivan erityistä, mitä en koreografina ikinä pystyisi keksimään tai luomaan.”
Tervamäki kertoo olevansa muutenkin parhaimmillaan yhteistyössä.
”En todellakaan ole sellainen koreografi, joka miettii yksin kaiken valmiiksi, ja sitten pyytää tekemään juuri kuten hän on miettinyt.”
Yksin visioiville koroegrafeille on Tervamäen mielestä paikkansa. Hän muistaa lämmöllä tarkkuudestaan tunnettun nykytanssikoreografi Mats Ekin teoksia, joissa hän esiintyi Kansallisbaletissa.
”Mats Ek on nero, ja oli huikeaa olla hänen visionsa tulkki”, hän sanoo.
Honkasen tavoin myös Tervamäki painottaa, että baletin toisin tekeminen, sen totutun liikekielen haastaminen, ei tarkoita lepsuilua. Oikeastaan freelancerina pitää johtaa itseään vielä kovemmin kuin osana isompaa ryhmää. Kukaan ei tule sanomaan, että treenit alkavat tunnin päästä.
Kurinalainen treenaaminen on työn elinehto, koska baletin yleisöjä kiinnostaa Tervamäen kokemuksen mukaan huippuammattilaisuus. Ihmiset katsovat mielellään virtuooseja, jotka ovat harjoitelleet kymmeniä vuosia – tai jopa viisikymmentä vuotta, kuten hän itse. Siksi ei ole yhdentekevää, tilaako vaikkapa yritys amatööriryhmän vai ammattilaisia esiintymään tilaisuuteensa, hän sanoo.
”Olen esiintynyt esimerkiksi museoissa ja musafestareilla. Kun olen ujuttanut nykybalettia näihin yhteyksiin, olen huomannut, että ihmiset haluavat nähdä upeaa, hiottua liikettä. Genre sen sijaan on ihan sama. Useimmille on yhdentekevää, kuuluuko teos klassiseen, neoklassiseen vai nykybaletin kategoriaan, jos se tekee vaikutuksen.”
Saman on havainnut Honkanen. Kun hän esiintyi DanceWorksin kautta vanhainkodissa, asukkaat tulivat kiittämään nimenomaan siitä, että he saivat nähdä ammattilaisen esittämää taidetta. Se ylevöitti heidän päiväänsä.
Baletin saavutettavuus on sekä Tervamäelle että Honkaselle sydämen asia. Vapaan kentän eduksi he lukevatkin tuotantojen suhteellisen keveyden, minkä vuoksi näytöslippujen hinnat pysyvät kohtuullisella tasolla. Katsojiksi voi silloin löytyä ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin kokeneet balettia.
Baletin freelancerit tekevät siten työtä koko lajin tunnettuuden puolesta.
If Shadows Are Weightless, Why Are They So Heavy? -teoksen hätkähdyttävimmässä kohtauksessa näyttämölle ilmestyy musta rautakehikkoinen hame. Suvi Honkanen ja Atte Kilpinen tanssivat sen sisällä.
Useissa Tervamäen tuotannoissa esiintynyt hame nähtiin ensimmäisen kerran teoksessa Something Else? vuonna 2005. Uuteen teokseen hame päätyi, kun DanceWorksin tuottaja Saana Railo näki siinä vertauskuvan mielen rakenteista.
Tervamäelle Shadowsissa on kyse mielen keskenään ristiriitaisista tiloista ja tunnelmista. Ihmisellä voi olla samaan aikaan käynnissä elämänsä pahin ja paras hetki. Teoksen parissa työskentely on myös konkretisoinut vapaan kentän edut. Suuriin instituutioihin verrattuna tuotannot ovat ketterämpiä ja yksilöllinen lähestymistapa aidosti mahdollinen.
Honkaselle teos merkitsee ennen kaikkea mahdollisuutta tehdä töitä terveessä, kannustavassa ja innostuneessa ilmapiirissä.
”Teoksessa on paljon tasoja ja osa niistä on todella henkilökohtaisia. Olen iloinen, että teos perustuu klassisen baletin liikekieleen, muttei toista haitallisia, vanhanaikasia stereotypioita”, hän sanoo.
Baletin vapaa kenttä on Suomessa lapsenkengissä verrattuna vaikkapa Ranskaan, Saksaan tai Britanniaan, joissa on toiminut lukuisia vapaita balettiryhmiä jo vuosikausia.
Suomessa rahoittajat eivät vielä hahmota kenttää, arvelee Tervamäki.
Mutta kenttä on virkeä ja se kasvaa – ja niin kasvavat yleisötkin. Ballet Finlandin esitykset ovat myyneet loppuun jo pitkään.
Palaute Shadowsista on ollut Tervamäen ja Honkasen mukaan häkellyttävän hyvää: ihmiset janoavat laadukasta nykybalettia. Ja koska Kansallisbaletin tarjoamat kiinnitykset suomalaistanssijoille ovat vähentyneet koko 2000-luvun ajan, huippulahjakkaita, vailla töitä olevia baletin ammattilaisia on liikkeellä runsaasti.
Suvi Honkasen haaveena on, että DanceWorks Helsinki pystyisi jossain vaiheessa työllistämään kuukausipalkkaisia tanssijoita.
”Suomessa on valtavasti potentiaalia, joka menee hukkaan, kun niin monet koko elämänsä treenanneet tanssijat jäävät vaille töitä Kansallisbaletissa”, hän sanoo.
”Haluaisin luoda heille paikan, jossa he kokevat, että heidät nähdään yksilöinä, taiteilijoina. Että heissä on jotain todella spesiaalia.”
Siltä hänestä on Tervamäen ohjauksessa tuntunut. Yksilöltä.
DanceWorks Helsingin Narcisa Aleksanterin teatterissa 21.–22.5.2025
