Venäläissyntyinen tähtipianisti Evgeny Kissin julistettiin entisessä kotimaassaan ”vieraan vallan agentiksi”, mutta se ei häntä pidättele. Rondon haastattelussa hän vaatii länsimailta vahvempaa tukea Ukrainalle, ja hän on säveltänyt maan kärsimystä ja voittoa kuvaavan pianotrion. Kissin konsertoi Helsingissä sunnuntaina 11. elokuuta.
Evgeny Kissin oli viime keväänä New Yorkin Carnegie Hallin residenssitaiteilija. Viimeisen resitaalinsa hän soitti kahdesti peräkkäin täydelle salille, mitä ei ole siellä tapahtunut sitten Vladimir Horowitzin. Itse kuulin häntä huhtikuun lopussa liedkonsertissa baritoni Matthias Goernen kanssa. Sen yhteyteen järjestyi myös pianistin haastattelu – yllättävänkin helposti.
Syy selvisi sangen pian, kun tapasimme taiteilijan kansa konserttia seuraavana päivänä hänen hotellissaan Lincoln Centerin kulmilla. Hän myönsi, ettei pidä haastatteluista, mutta nyt hän käyttää jokaisen tilaisuuden puhuakseen mieltään painavista asioista.
Ykkösenä niistä on hänen synnyinmaansa Venäjä. Sen diktatorista tietä hän on kritisoinut jo pitkään, mutta raakalaismainen hyökkäys Ukrainaan sai lisää vettä myllyyn. Venäjän oikeusministeriö nimesi hänet heinäkuussa ”vieraan vallan agentiksi”. Asiasta uutisoineen Reutersin mukaan Venäjä on leimannut kyseisellä tittelillä satoja yksilöitä ja järjestöjä, joiden se epäilee yrittävän horjuttaa Putinin hallintoa ulkomaisen rahoituksen avulla.
Kissin otti Britannian kansalaisuuden vuonna 2003, ja vuodesta 2013 hän on ollut myös Israelin kansalainen. Nykyisin hän asuu Prahassa.
Tapaamisen aluksi yritän virittää keskustelua edellisillan konsertista. Mikä on liedin haaste tähtitason soolopianistille? ”En koskaan jaa musiikkia genren mukaan. Jokaisella lajilla on omat haasteensa ja kiinnostavuutensa, se ei riipu siitä, onko lavalla yksin, kaksin, kamarimusiikkiryhmässä vai satapäisen orkesterin kanssa”, hän vastaa.
Kissin on kirjoittanut myös runoja. Onko siinä yhteyttä runoklassikkojen tulkitsemiseen laulajan kanssa? ”Ei niillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa”, pianisti vastaa hieman kärsimättömän oloisesti. ”Viime vuonna ideoin Carnegie Halliin juutalaisen runouden illan, jossa yhdistelimme runoutta ja musiikkia ja kerroimme taustoista. Juutalainen kulttuuri on keskeinen osa elämääni ja identiteettiäni.”
No, mennään sitten asiaan, jonka vuoksi hän haastatteluja antaa. Mitä tapahtumat Ukrainassa, Venäjällä ja Lähi-idässä ovat merkinneet hänelle taiteilijana?
”En halua puhua vain taiteilijana vaan ihmisenä, yleisellä ja erityisellä tasolla. Olen iloinen, että teidän maanne tajusi Venäjän vaaran ja liittyi Natoon. En kuitenkaan ole tyytyväinen läntisten johtajien toimiin. He ovat varoneet liikaa. Se on häpeä länsimaisille demokratioille. Heidän on autettava Ukrainaa enemmän. Putin on pysäytettävä, ja valloittajat ajettava ulos Ukrainasta. Muuten Putin vain rohkaistuu jatkamaan edemmäs.”
Tiistaina tuli uutinen sotaa vastustaneen venäläisen pianistin Pavel Kushnirin kuolemasta nälkälakossa venäläisessä vankilassa. Kissin ymmärtää maan taiteilijoita, jotka eivät voi kritisoida sotaa vankilatuomion pelossa, eikä siksi suosittelisi kategorista boikottia. ”Täysin eri asia on niiden osalta, jotka ovat kytköksissä maan vallanpitäjiin ja viralliseen Venäjään.”
Kissin on ottanut osaa Ukrainaa tukeviin hyväntekeväisyyskonsertteihin ja lahjoittanut rahaa. Vuonna 2022 hän sävelsi pianotrion sota mielessään.
”Trioni kuvaa Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, taistelukenttien kauhuja mutta myös toivoa. Siteeraan siinä mm. ukrainalaista kansanlaulua ja maan kansallislaulua. Viimeinen osa kuvaa sen sankarillista taistelua ja voittoa Putinista”, hän kertoo.
”Finaalissa on teema, joka on yhteinen juutalaisille ja ukrainalaisille. Alleviivaan sillä kansojen yhteyksiä. Ukraina on Israelin ohella ainut maa, jolla on juutalainen presidentti. Tietenkin kyseessä on myös henkilökohtainen myötätunto, sillä olen juutalainen. Venäjä on ollut antisemitismin vahva linnake, ja nyt Ukraina on sen tulilinjalla.”
Poliittinen tilanne on vaikuttanut myös Kissinin klassisiin teosvalintoihin.
”Kun Ukrainaan hyökättiin, valmistelin juuri Debussy-ohjelmaa. Harjoitellessani tunsin, että nyt ei ole oikea aika nauttia iltaruskon sensuaalisista väreistä Granadassa. Otin tilalle Chopinia. Hän kirjoitti h-molli scherzonsa reaktiona Venäjän Varsovaan tekemään hyökkäykseen vuonna 1831. As-duuri poloneesi taas kuvaa Puolan armeijan voittoa Venäjästä Grochówin lähellä käydyssä taistelussa. Chopin otti musiikillaan selvästi kantaa. Se on luettavissa hänen päiväkirjoistaan. Se tekee musiikista ajankohtaista.”
Tässä välissä Kissin antaa suomalaisille lukusuosituksen. Kyseessä on tunnetun venäläisen toisinajattelijan, vuonna 2019 kuolleen Vladimir Bukovskin kirja Judgment in Moscow: Soviet crimes and western complicity. Kirjailija julkaisi sen 1995, ja se käännettiin englanniksi 2019. Kissinillä oli englanninkielisessä julkaisussa merkittävä auttajan rooli.
Bukovski pääsi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen käsiksi tuhansiin salattuihin asiakirjoihin. Niihin tukeutuen kirja paljastaa Neuvostoliiton hallinnon sisäisen toiminnan ja monien länsimaisten tahojen osallisuuden siihen.
”Siellä on mielenkiintoista tietoa myös suomalaisten poliitikkojen Venäjä-yhteyksistä”, Kissin vinkkaa. ”Juuri mikään ei ole Venäjällä muuttunut sitten noiden aikojen. Hyökkäys Ukrainaan ei ollut minulle mikään yllätys, koska prosessi kohti diktatuuria alkoi jo Putinin tultua valtaan.”
Kissin on Lähi-idän tuoreimman kriisin keskellä seisonut järkkymättä Israelin puolella.
”Ainut ulospääsy kriisistä on se, että terroristijärjestö Hamas tuhotaan. Minusta länsimainen media ei ole ollut tasapuolinen kriisin käsittelyssä. Se on ottanut esimerkiksi pommitusten uhriluvuista uutisoidessaan tiedot suoraan Hamasin hallinnolta, tarkistamatta niitä puolueettomista lähteistä. Ja jos länsimaiset mielenosoittajat puolustavat terroristeja, se tarkoittaa totalitaristisen hallinnon hyväksymistä.”
Kissinin puheissa alkaa olla jo taistelijan sävyä, ja tuntuu, että hän voisi jatkaa sitä kauankin. Mutta otetaan leppoisampi päätös keskustelulle.
Olet asunut kahdeksan vuotta Prahassa, Miksi juuri Praha? ”Perhesyistä. Kaupunki on kaunis ja kodikas, ja tunnen sympatiaa Tshekkejä kohtaan. Hekin tietävät, mitä Kremlin uhka on.”
Soitat Helsingissä ohjelman, jossa Beethovenin ja Prokofjevin sonaatit kehystävät Chopinin ja Brahmsin pienimuotoisempia kappaleita. Miten rakennat ohjelmasi? ”Pyrin aina koherenttiin kokonaisuuteen niin, että teosten karaktäärit sopivat yhteen ja tuovat vaihtelua. En halua toistaa aina vain samaa vaan tuoda mukaan myös vähemmän tunnettuja teoksia – kaanoniin kuuluviltakin säveltäjiltä. Se pitää mielen virkeänä.”
Harri Kuusisaari, New York
Evgeny Kissin Musiikkitalossa 11.8.
Ohjelma:
- Ludwig van Beethoven: Pianosonaatti nro 27 e-molli op. 90
- Frederic Chopin: Nocturne op 48 nro 2 G-duuri
- Frederic Chopin: Fantasia f-molli op. 49
- Johannes Brahms: Balladit op. 10
- Sergei Prokofjev: Pianosonaatti nro 2 d-molli op. 14