Siegfried on Jörö-Jukan matka miehuuteen
Richard Wagner: Siegfried. Ensi-ilta Kansallisoopperassa 25.3. Ohjaus Anna Kelo, musiikinjohto Hannu Lintu, lavastus, valaistus ja videot Mikki Kunttu, puvut Erika Turunen. Siegfried on Richard Wagnerin Nibelungin sormus -tetralogian viisituntinen scherzo, huumoria, sadun naiiviutta ja luontoidylliä sisältävä valonpilkahdus synkkien Valkyyrian ja Jumalten tuhon välissä, ja sellaisena se toteutui myös Kansallisoopperan uudessa versiossa. Anna Kelon ohjaus tuntui eloisammalta kuin sarjan aiemmissa osissa, jotka olivat pettymyksiä ideoiden hajanaisuudessaan ja draaman laimeudessaan. Ehkä Siegfried hauskuuksineen sopiikin paremmin Kelolle. […]
Itke en lemmen tähden
Karita Mattila on taiteilija, jota joko rakastaa ehdoitta tai jonka kohdalla joutuu esittämään varauksia. Itse olen kokenut, että hän on parhaimmillaan silloin, kun hän saa asettaa rönsyilevän temperamenttinsa tiettyyn kuosiin, jonka kautta hän pääsee kanavoimaan energiansa roolin tai musiikin palvelukseen. Roolien inhimillistäjänä hänellä on paljon annettavaa, ja hyvän ohjaajan käsissä myös hänen diivaluonteensa näyttäytyy sisäisenä karismana eikä vain elkeinä. Toisaalta olen ollut huomaavinani, että mitä enemmän mukaan tulee glamouria ja näytöshalua, tietynlaista show-Karitaa, sitä enemmän […]
Tähtisadetta ja politikkaa
Tähtilaulajien varassa pyörivät klassikot ja ärhäkkäästi päivänpolitiikkaa käsittelevät tuotannot ovat oopperamaailman kaksi ääripäätä, joilla molemmilla on paikkansa. Wienissä niitä tarjosivat alkuvuonna Verdin Aida ja Offenbachin La Perichole. Wienin valtionooppera oli menneinä vuosikymmeninä traditionaalisen oopperan suojasatama Regietheaterin myrskyjen keskellä. Sen vetovoima oli tähtilaulajissa ja maailman parhaassa oopperaorkesterissa. Taloon on toki saatu myös tyyliltään moderneja ohjauksia, mutta ne eivät aina ole istuneet sinne kovin hyvin, koska repertuaarisysteemin vaihtuvissa miehityksissä ei ole liiemmälti aikaa harjoitteluun ja näyttämötoteutuksen […]
Juhlaviikot 2016: Avajaisilta tulvi yli äyräiden
Eilen käynnistyneiden Helsingin juhlaviikkojen klassisen musiikin tarjonta on tänä vuonna piskuinen muttei laiha: taiteellinen johtaja Topi Lehtipuu on halunnut korostaa taiteidenvälisyyttä, ja reipasta yhdistelyä riitti festivaalin avanneessa Kuriton kesäyö -konsertissa. Juhlaviikkojen kaltaisen festivaalin tehtävänä on juuri mahdollistaa yhteistyötä ja uusia avauksia. Yleisöä kestittiin nyt erilaisten elementtien runsaudella ja vaihtelulla jopa siinä määrin, että kokonaisuus tuntui täyteen ahdetulta: uusia teoksia, näyttämöllistä katutanssia, tajunnantyhjentävää ekologista minimalismia ja eksistentiaalista räppiä yhdistettynä turbo-orkesteriin. Oli kaunis ajatus laittaa […]
Pitkän kaaren intensiteettiä Savoyssa
Arvio: Savoy JAZZFest 5.3.2021, Vijay Iyer Trio, Nils Petter Molvær Group. Kolmen vuoden ikään ehtinyt Savoy Jazzfest onnistui tänäkin vuonna napsimaan reilun viikonlopun mittaiseen konserttisaliohjelmaansa mielenkiintoisia ulkomaisia nimiä. Lauantain kahden yhtyeen illassa yllättävää oli järjestys, sillä pianisti Vijay Iyer on sen verran kuuluisa nykyjazzin nimi, että hänen olisin luullut olleen jälkimmäisenä, etenkin viime vuonna ilmestyneen, laajaa kiitosta ja huomiota saaneen Iyerin, kontrabasisti Linda May Han Oh’n ja orkesterisäveltäjänäkin tällä hetkellä kysytyn rumpali Tyshawn Soreyn Uneasy-albumin […]
Sibelius-viulukilpailu: Tosimuusikon käsissä taiturointikin on taidetta
Välierä on nimensä mukaisesti välivaihe: haasteena on kasata itsensä ensimmäisen rutistuksen jälkeen ja tehdä jälleen parhaansa, tai vielä vähän enemmän. Kansainvälisen Jean Sibelius-viulukilpailun alkueristä selviytyneiden 20 kilpailijan joukossa joistakin aisti jännitteen herpaantumisen, yliyrittämisenkin, sen sijaan toiset pääsivät kunnolla vauhtiin, kun alkuerästä siirryttiin aidon resitaalityyppiseen kokonaisuuteen, jossa omaa taiteilijatemperamenttiaan saattoi tuoda kunnolla esiin. Taiteellisten kokonaisuuksien taju tulee erityisesti esiin välierän sydämessä, sonaatissa. Vain harvat olivat valinneet Beethovenia tai Brahmsia, sen sijaan 1900-luvun sonaatit hallitsivat. Suosituin valinta […]
Arvio: Jokaisessa asuu Don Giovanni
Ohjaaja Ville Saukkonen palasi pitkähkön tauon jälkeen Mozartin pariin tarttuen viimeinkin Don Giovanniin. Tuloksena on ohjaajan viime vuosien paras työ: synkeä, analyyttinen luenta naistenmiehen legendasta. Jokaiselle kohtaukselle on löytynyt osuva, tarkasti luonnehdittu miljöökehys, jotka rakennettiin Aleksanterin teatterin paljaalle lavalle tehokkain keinoin. Film noir -henkiseltä sateiselta varuskuntapihalta siirryttiin polttarikaraokeen, kuntosalin pukuhuoneeseen, parkkihalliin. Ooppera on tulkittu nykyaikaisesti, mutta sitä ei voinut nähdä realistisesti tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottuna: vaikka arkista autenttisuutta riitti baarijakkaroista roskasäiliöihin, tilat risteilivät […]
Moulin Rouge hurmaa visuaalisuudellaan, mutta musiikin tulva tuo inflaation
Moulin Rouge Helsingin kaupunginteatterissa. Ohjaus Anders Albien, lavastus takis, kapellimestari Ville Myllykoski. Harvoin musikaali alkaa sellaisella energiapläjäyksellä ja visualisoinnin tuomilla wau-huokauksilla kuin Helsingin kaupunginteatterin Moulin Rouge. Legendaarisen yökerhon tuulimylly ja elefantti luovat hohdokkaat kehykset 1890-luvun Pariisin tunnelmaa henkivälle lavastukselle. Koko esiintyjäkaarti rävähtää estottomaan tanssiin, ja musiikki kiitää yhtenä pyörteenä alun Nature boysta ja Lady Marmeladesta tämän päivän hitteihin. Tulee mieleen, että jos tässä ovat jo alkuainekset, niin miten musikaalissa ehditään vielä kertoa tarinaa. No, […]
Arvio: Jättisinfonia tihkui mielikuvitusta
Mikä harras hiljaisuus lankesikaan, kun Hannu Lintu laski kätensä Mahlerin kolmannen sinfonian loputtoman tuntuisen päätössoinnun jälkeen. Passioesityksistä tuttu pitkä äänettömyys ja sen jälkeen räjähtäneet aplodit osoittivat, kuinka hengellinen tunnelma kolmannen sinfonian finaalissa vallitsee. Musiikinhistorian pisimmäksi sinfoniaksi kutsuttu teos oli kuljettanut meitä lähes kaksi tuntia ja kasvanut harvinaisen intensiiviseksi elämykseksi. Kolmas sinfonia todentaa Mahlerin kuuluisan lausahduksen, että sinfonian tulee sisältää koko maailma. Panteistiset luontovisiot vaihtuvat teoksen edetessä sisäisiksi uskonnollis-filosofisiksi kokemuksiksi, mutta sekaan mahtuu myös roppakaupalla leikkisyyttä […]
Elinan surma on soljuvaa melodraamaa
Arvio: Elinan surma -ooppera. Ensi-ilta Mikkelin Mikaelissa, 4.3. 2023. Säveltäjä Oskar Merikanto, libretto Jalmari Finne. Kapellimestari Erkki Lasonpalo, ohjaaja Markku Pölönen. Elinan surmassa ei lähdetty kikkailemaan, vaan annettiin musiikin, rakkauden, mustasukkaisuuden ja vihan puhua puolestaan. Täysromanttinen Elinan surma on Oskar Merikannon toinen ooppera ja saanut ensi-iltansa 1910. Se on kuitenkin harvinaisuus. Etelä-Savon musiikkiteatteri- ja oopperayhdistys ESMO on apurahan turvin restauroinut partituurin ja tuotanto on itäsuomalaista yhteistyötä. Tarina perustuu kalevalamittaiseen balladiin, mutta muistuttaa Euroopassa jo […]
Arvio: Mälkki otti lupaavan varaslähdön ranskalaiseen kauteen
Syksyllä Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina aloittava Susanna Mälkki fokusoi ensimmäisellä kaudellaan rohkeasti ranskalaiseen musiikkiin. Aikaisemmin HKO:n ohjelmisto on usein muotoutunut sillisalaatiksi, mutta tällä viikolla julkistettu ohjelma tarjoaa kiinteyttä, syvyyttä ja särmää. Luvassa on hieno kausi. Ranska-teeman myötä Mälkki johdattaa HKO:n niin impressionismin klassikoihin, ranskalaishenkisiin venäläissäveltäjiin kuin ranskalaiseen nykymusiikkiinkin. Yksi teemasäveltäjistä on Henri Dutilleux, jonka syntymästä on kulunut sata vuotta. Eilisessä konsertissa Mälkki antoi eräänlaisen teaserin tulevasta Dutilleux’n toisen sinfonian ”Le Double” (1959) tulkinnalla. Se herautti […]
Neljän äänen ihme
Belcea-kvartetin konsertti Helsinki Seriös-sarjassa 14.5. Ei tarvittu kuin Schubertin jousikvarteton nro 10 Es-duuri ensimmäiset jousenvedot, kun saattoi jo huokailla jousikvartetin ihmeen äärellä. Miten täydellisen puhdas, harmonisesti yhteen kietoutuva mutta silti kukin oman äänensä säilyttävä jousisoittimien kudos voikin sävähdyttää. Tämä luksus on pääkaupunkiseudulla harvinaista herkkua. Kansainvälisten jousikvartettien vierailujen vähäisyys on klassisen musiikkielämän suurimpia aukkoja. Uusi Helsinki -kvartetin järjestämä sarja Ritarihuoneella ja Musiikkitalossa oli pitkäjänteisin yritys niiden tuomiseksi, ja sarja sai oman yleisönsäkin. Olikin sääli, ettei se […]