Konsertti- ja Ooppera-arviot

  Espanjalainen barokkiooppera on suurelle yleisölle tuiki tuntematonta, ja sopraano Angelika Klasin johtamalta ryhmältä olikin kulttuuriteko tuoda Antonio De Literesin (1673–1747) Los Elementos Savoy-teatteriin. Tuotanto jatkaa 5.10. Lohjalla, 6.10. Porvoossa ja 12.10. Hämeenlinnassa. Tunnin mittainen kokonaisuus oli todennäköisesti pidemmän oopperan prologi, jossa luonnonvoimat Ilma, Maa, Vesi ja Tuli laulavat runollisesti niitä näitä, ja Aika ja Auringonnousu herättelevät heitä moraalisiin kysymyksiin. Libretto on sen verran ohut ja allegorisesti asioita pyörittelevä, että draamaa siitä ei saa kuin tekemällä. Ja ohjaaja […]

Harva oopperan ystävä muistelee kovinkaan kaiholla ahdasta ja akustisesti huonoa Bulevardin vanhaa oopperataloa. Kummasti vain talon henki heräsi kukoistukseen Verdin Don Carlossa, jonka Helden productions oli tuottanut Aleksanterin teatteriin. Esitys tuli lähelle ja kosketti, eikä kuuluvuuden kanssa ole mitään ongelmia, kun laulajat osaavat asiansa. Ville Saukkonen oli ohjannut Verdin ehkä musiikillisesti hienoimmasta oopperasta tilaan sopivan ja vapaudenhalun ja despotismin taistelua osuvalla tavalla kuvaavan tulkinnan, ja lähes kaikki solistit olivat tehtävänsä tasalla. Paljon mieluummin tätä katsoi […]

  Berliinin Komische Operin animaatioversio Mozartin Taikahuilusta on parhaita produktio-ostoksia, mitä Suomen Kansallisooppera on viime aikoina tehnyt. Ja mikä parasta, tuotanto ei ole pelkkä lainatavara, vaan se myös jää ohjelmistoon uusine suomennoksineen.  Oli jo aikakin saada mielikuvitusta ja aistihermoja kutkutteleva Taikahuilu ohjelmistoon, sillä oopperamme kaksi edellistä ohjausta olivat epäonnistuneita. Se ei toiminut niin pseudo-älyllisenä vallankumoustarinana kuin Kalevala-hupailunakaan. Taikahuilu onkin vaikea. Jos sen symboliikalla haluaa kertoa jotain ajankohtaista, mitä tehdä sovinistiselle libretolle pönöttävine vapaamuurariaatteineen? Jos taas […]

Arvio: Helsingin kaupunginorkesteri, Musiikkitalo 29.1.2021 (suoratoisto). John Storgårds, kapellimestari, Helena Juntunen, sopraano. Sibelius, Ranjbaran (ekS.), Glass. Helsingin kaupunginorkesterilta oli virkistävä ajatus rikkoa perinteistä sinfoniaorkesterin konserttimuottia: eilen Musiikkitalosta striimatussa konsertissa ei ollut yhtään suurimuotoisempaa teosta, vaan viisi lyhyempää, keskimäärin reilun kymmenen minuutin mittaista numeroa. Kolmen Jean Sibeliuksen sävellyksen väliin sijoittuivat Behzad Ranjbaranin Songs of Eternity sopraanolle ja orkesterille sekä Philip Glassin Offering, joka on sävelletty Ravi Shankarin soittamalle teemalle. Kapellimestari Miguel Harth-Bedoyan saappaisiin loikkasi, oletettavasti matkustusrajoituksen […]

Belcea-kvartetin konsertti Helsinki Seriös-sarjassa 14.5. Ei tarvittu kuin Schubertin jousikvarteton nro 10 Es-duuri ensimmäiset jousenvedot, kun saattoi jo huokailla jousikvartetin ihmeen äärellä. Miten täydellisen puhdas, harmonisesti yhteen kietoutuva mutta silti kukin oman äänensä säilyttävä jousisoittimien kudos voikin sävähdyttää. Tämä luksus on pääkaupunkiseudulla harvinaista herkkua. Kansainvälisten jousikvartettien vierailujen vähäisyys on klassisen musiikkielämän suurimpia aukkoja. Uusi Helsinki -kvartetin järjestämä sarja Ritarihuoneella ja Musiikkitalossa oli pitkäjänteisin yritys niiden tuomiseksi, ja sarja sai oman yleisönsäkin. Olikin sääli, ettei se […]

Kari Kriikku keräsi vähän aikaa sitten suitsutusta kansainvälisellä kiertueellaan Kimmo Hakolan klarinettikonserton (2001) solistina. Hiljattain hän esitti Lontoossa myös Unsuk Chinin konserton, joka on kiertänyt konserttitaloja kantaesityksensä (2014) jälkeen vilkkaasti ja noussut suoranaiseksi hitiksi. Eilen kuultiin teoksen odotettu Suomen ensiesitys Radion sinfoniaorkesterin konsertissa. Kriikku on nykymusiikin lähetti, joka villiinnyttää saleja maailmalla ja osoittaa, että uusin musiikki voi olla koskettavaa ja mukaansatempaavaa. Kriikulle sävelletyissä konsertoissa kuuluu elimellisenä osana solistipersoonan lennokas ilma-akrobatia, klarinetin olomuotojen suvereeni hallinta ja haaveileva […]

  Igor Stravinskyn Hulttion tie ei älyllisyydessään ole suuri yleisön villitsijä, mutta Kansallisoopperassa tuntui silti yllättävältä astella puolityhjään katsomoon. Teos sentään esitettiin Suomessa ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin, eikä sen pitäisi olla ollenkaan ”vaikeimmasta” päästä, jos 1900-luvun keskeisiä oopperoita ajattelee. Kun tilanne oli sama esimerkiksi pari vuotta sitten Bartókin Herttua Siniparran linnan kohdalla, sopii kysyä, olisiko yleisö totutettu liian takuuvarmaan antiin. Tarvitaanko aina kyytipojaksi se tähtisopraano tai muuta skuuppiainesta, jotta mielenkiinto heräisi? Pitäisikö yleisökasvatustyössä ottaa uudenlaisia metodeja […]

Ahkeran ja pitkäaikaisen Suomen-kävijän Sir András Schiffin pianismi ei ole koskaan perustunut voima- ja virtuoositehoihin eikä ääri-ilmaisuun vaan harmonisiin, kirkkaasti ajateltuihin kokonaisuuksiin. Hänen peruskosketuksensa on kevyt, mutta siitä lähtee paljon vivahteita ja syvyysulottuvuuksia. Ulkoinen eleettömyys tehostaa ”ei minä vaan teos” -preferenssiä. Monilla on vielä muistissa Schiffin eri vuosille jakautunut Beethovenin sonaattien sarja Finlandia-talossa – silloin, kun Helsingin juhlaviikot vielä panosti klassiseen musiikkiin. Musiikkitalo on pianoresitaalille aivan eri tason paikka. Schiffin sooloilta RSO:n sarjassa oli kultivoitunutta pianonsoittoa, […]

Tähtilaulajien varassa pyörivät klassikot ja ärhäkkäästi päivänpolitiikkaa käsittelevät tuotannot ovat oopperamaailman kaksi ääripäätä, joilla molemmilla on paikkansa. Wienissä niitä tarjosivat alkuvuonna Verdin Aida ja Offenbachin La Perichole.   Wienin valtionooppera oli menneinä vuosikymmeninä traditionaalisen oopperan suojasatama Regietheaterin myrskyjen keskellä. Sen vetovoima oli tähtilaulajissa ja maailman parhaassa oopperaorkesterissa. Taloon on toki saatu myös tyyliltään moderneja ohjauksia, mutta ne eivät aina ole istuneet sinne kovin hyvin, koska repertuaarisysteemin vaihtuvissa miehityksissä ei ole liiemmälti aikaa harjoitteluun ja näyttämötoteutuksen […]

  Arvio: Suomalainen kamariooppera: Ihmisen jälkeen. Sävellys Max Savikangas, libretto ja ohjaus Teemu Mäki, kapellimestari József Hárs, rooleissa mm. Reetta Ristimäki, Susanna Tollet, Tuukka Haapaniemi, Petri Bäckström, Meri Pajunpää, Anna Stenberg. Tanssin talo, Pannuhalli 5.3.2023. Tieteisfiktion yhteydessä usein on lausuttu ääneen näkemys, että se onnistuu heikosti tulevaisuuden ennustamisessa, mutta kuvaa sen sijaan vahvasti kirjoitusaikansa ajatuksia ja haasteita. Ei-(vielä-)olevien todellisuuksien kuvaamistakin vaikeampaa, lähes mahdotonta, on lähteä luomaan kuvitteellista tietoisuuden tilaa muun kuin ihmisen näkökulmasta. Ihmisen jälkeen […]

Radion sinfoniaorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin peräkkäiset konsertit esittelivät vastakohtaista antia, aistillis-demonista ja taivaallista. Kummassakin tyylissä olisi voitu mennä vielä pidemmälle, vaikka laadukasta musisointia kuultiinkin. HKO:n kausikorttiyleisö saattoi vähän hätkähtää, kun serbialainen viulisti Nemanja Radulovic asteli lavalle: ollaanko rock-areenalla? Viulistin heavy metal -tyylinen kampaus ja parta, tiukat nahkahousut ja korkeavartiset saappaat ovat kieltämättä outo ilmestys klassisella lavalla. Mutta kun Radulovic alkoi soittaa Chaussonin Poèmea, ulkoinen kuva kääntyi hauskasti: kuultiin hiljaisesti unelmoivaa ja sisäistynyttä soittoa. Sittemmin Radulovic […]

Perinteisen alkusoitto–konsertto–sinfonia -kaavan rikkominen sinfoniaorkesterin konsertissa herättää aina keveästi mielenkiinnon, ja parhaimmillaan nimenomaan hyvä ohjelmasuunnittelu voi tehdä hyvästä konsertista erinomaisen. Siksi brittiläisen säveltäjä-pianisti-kapellimestari Thomas Adèsin oivaltava metafysiikan, tuonpuoleisen ja kuoleman ympärillä pyörivä neljän teoksen ohjelma vailla konserttoa tai sinfoniaa nosti kiinnostavia odotuksia. Konsertin avauskappale, György Kurtágin kolmiminuuttinen, sävellyksellisesti hyvin pelkistetty nimihirviö Ligatura – Message-Hommage à Frances-Marie Uitti (The Answered Unanswered Question) op. 31b oli kahden sellon ja kahden viulun kamarimusiikkia, joka nimensä vastaisesti herätti enemmän […]