Bayreuth avaa ovia
Basso Timo Riihonen lauloi Bayreuthissa sekä Parsifalissa että Nürnbergin mestarilaulajissa. Tie vie kohti suurempia rooleja. Kuningasbassomme perinne saa kunniakkaan jatkon. ”Bayreuth on nuorelle laulajalle paras mahdollinen ponnahduslauta ja näytön paikka, vaikka olisi vain pienissäkin rooleissa. Täällä käy paljon vaikutusvaltaisia ihmisiä, oopperatalojen intendenttejä ja kykyjenmetsästäjiä. Jo nyt olen saanut tärkeitä keikkoja näiden esitysten perusteella, vaikka festivaali on vielä kesken”, basso Timo Riihonen sanoo. Puhumattakaan siitä, että festivaalin omissa tuotannoissa on Philippe Jordanin ja Christian Thielemannin […]
Barokki kohtaa orientin
1980-luvun lopussa joukko brittiläisiä oopperaohjaajia teki vallankumouksen luopumalla realismista ja samalla modernisoinnista ja tuomalla tilalle värikkään ja ironisen postmodernin tyylittelyn. Joukon pääpesäke oli Sir Peter Jonasin johtama Englannin kansallisooppera, josta Jonas sittemmin vei ohjaajat mukanaan siirtyessään Baijerin valtionoopperaan. Yksi näistä ohjaajista oli Graham Vick, jonka Mozartin juhlavuonna 1991 Royal Operaan ohjaama Mitridate oli radikaali veto vanhoillisessa talossa. Vick loihti yhdessä puvustaja Paul Brownin ja koreografi Ron Howellin kanssa huikean visuaalisen spektaakkelin, jossa liikuttiin tanssimaisen […]
Kuuden vuosisadan teos
Säveltäjä John Cagen Organ²/ASLSP -urkuteos on soinut saksalaisessa Halberstadtin kirkossa syksystä 2001 alkaen. Teoksen, jonka nimeen Cage laittoi määritteen ”as slow as possible” (ASLSP), on tarkoitus soida romaanisessa Sankt Burchardi -kirkossa vielä yli kuuden vuosisadan ajan, aina vuoteen 2640 asti. Maailman pisimmäksi ja hitaimmaksi teokseksi tituleerattu urkuteos käynnistyi 17 kuukautta kestäneellä tauolla. Viimeisin nuotinvaihdos tapahtui lokakuussa 2013, kertoo professori Rainer Neugebauer John Cage -urkusäätiöstä. ”Parhaillaan soi viisi urkupilliä: Kaksi bassopilliä c’ ja des’ […]
Jonas Kaufmann on hiljaa kärsivä Otello
Kesän kuumimmat oopperaliput olivat Lontoon Royal Operan Otelloon, jossa tähtitenori Jonas Kaufmann teki kauan odotetun debyyttinsä nimiroolissa. Se oli hienovireistä roolityötä ja melkeinpä melankolista tulkintaa, jossa ei ollut perinteistä huutoa ja raivoamista. Jonas Kaufmannin Otelloa jännitettiin monestakin syystä. Rooli on tenorille italialaisen ohjelmiston Mount Everest, jossa äänen ja tulkinnan resurssit punnitaan. Uutta sen dramaattisuus ei saksalaiselle ole, sillä onhan hän tehnyt jo Wagnereita, jotka pituudessaan ovat samaa raskausluokkaa vaikka matalammalla makaavatkin. Viime aikoina […]
Jotain mätää Tanskanmaalla?
Vaikka Tanskan kuninkaallisella oopperalla on hyvä taiteellinen maine ja 2005 avattu, akustisesti erinomainen oopperatalo, Tanskan hallitus on tehnyt kaikkensa tämän maineen tuhoamiseksi. Se on kurittanut oopperaa jo usean vuoden ajan budjettileikkauksilla, joiden ansiosta jo kaksi taiteellista johtajaa on sanoutunut irti. Viimeisin heistä on saksalainen Sven Müller, joka lopetti kuluneen kauden lopussa. Elokuussa hänen tilalleen tulee Lontoon Royal Operan apulaisjohtajana vuodesta 2011 toiminut John Fulljames. Samalla uutena ylikapellimestarina aloittaa Alexander Verdenikov. Viime kaudella oltiin tilanteessa, jossa […]
Miehisten unelmien umpikuja
Tanskan kuninkaallinen ooppera on tullut tunnetuksi raikkaan modernista tyylistään, eivätkä maan hallituksen budjettileikkaukset hidasta tahtia. Rondon lukijamatkalaiset saivat nauttia painajaismaiseksi kabareeksi yltyvästä Hoffmannin kertomuksista ja hyytävästä Macbethistä. Jacques Offenbachin Hoffmannin kertomukset on niitä oopperoita, jotka huutavat avukseen kekseliästä ja ravistelevaa näyttämötulkintaa. Ketä muuten kiinnostaisivat itsesäälisen miesrunoilijan valitukset ja ideaalin naisen metsästykset oluenhuuruisessa kapakassa? Robottikaunotar Olympia, kuoleva laulajatar Antonia ja kyyninen kurtisaani Giulietta saavat olla maamerkkeinä ”taiteilijan itsensä etsimisessä”, kunnes rakastava muusa pelastaa hänet kussakin […]
Camilla Nylundin tähtihetki
Sopraano Camilla Nylund elää uransa huippukautta. Ääni on kypsynyt täysiin Wagner-mittoihin ilman, että se olisi menettänyt yhtään raikkaan lyyrisestä ”jugendlich” -sävystään. Lisäksi hän on kehittynyt karismaattiseksi näyttelijäksi: hänellä on kyky samastua rooliin empatialla mutta silti ilman suuria teatraalisia elkeitä. Lentävän hollantilaisen Senta oli Helsingissä viime syksyn tapaus niin äänellisesti kuin taideopiskelijaksi ohjatun hahmon toteutukselta. Tänä kesänä Nylund laulaa Valkyyrian Sieglindea Bayreuthissa ja ensi vuonna Isoldea Jonas Kaufmannin rinnalla Bostonissa (kyseessä on tenorigurun kauan odotettu […]
Myös reunoilla on voimaa
International Classical Music Awards (ICMA) piti vuoden gaalansa Leipzigin Gewandhausissa. Se toi jälleen esiin tähtien rinnalla suuren määrän taiteilijoita, jotka eivät roiku otsikoissa mutta tekevät uraauurtavaa työtä – myös vähemmän tunnetun musiikin parissa. Euroopan maiden klassisten musiikkilehtien ja radioasemien muodostama ICMA kulkee riippumattomana instanssina eri tietä muihin alan palkintoihin nähden. Monet muut ovat suurten levyfirmojen talutusnuorassa, ja Grammyt tuntuvat olevan joskus suoraa jatketta amerikkalaiselle markkinointikoneistolle. Mikä muu jury olisi valinnut esimerkiksi vuoden parhaaksi oopperalevytykseksi […]
Perinne elää La Scalassa
Milanon La Scala on päässyt takaisin italialaisille juurilleen Riccardo Chaillyn aloitettua ylikapellimestarina. Rondon lukijamatkalaiset saivat todistaa Verdi-perinteen voimaa. Muutamilla italialaisilla oopperataloilla on vielä pidemmät perinteet kuin Milanon La Scalalla, mutta missään ne eivät henkilöidy yhtä väkevästi säveltäjiin, laulajiin ja kapellimestareihin. Verdi-pyhättönä La Scala sai jo melkein sakraalia ilmettä Riccardo Mutin pitkällä johtajakaudella 1986–2005, jolloin maestro valvoi pikkutarkasti partituurien kirjainta. Mutin ja Scalan suhde loppui dramaattiseen välirikkoon, ja loukkaantunut maestro palasi taloon vasta […]
Operetista massamurhaan
Giacomo Meyerbeerin maine kannattaa palauttaa, sillä hänen oopperoissaan on musiikillista rikkautta ja ajankohtaista draamaa. Mutta mitä tehdä niiden visuaalisille spektaakkeleille ja baleteille? Siihen ei Berliinin uudessa Hugenot-produktiossa löydetty vastausta. Grand opéra oli 1800-luvun Pariisissa paitsi massojen viihdykettä, myös polttavaa politiikkaa. Lajin kaksi menestyksekkäintä teosta, Jacques Fromental Halévyn Juutalaisnainen (kts. arvio Münchenin tuotannosta Rondo 9/2016) ja Giacomo Meyerbeerin Hugenotit käsittelevät molemmat uskontokuntien välistä vihanpitoa. Jälkimmäinen huipentuu Pärttylinyön verilöylyyn, jossa katoliset tappoivat vuonna 1571 yli […]
Kaukainen rakkaus sai loistoarviot
Säveltäjä Kaija Saariahon ooppera Kaukainen rakkaus (L’amour de loin) on kerännyt hyviä arvosteluja debyytillään Metropolitan Operassa, New Yorkisssa. Oopperan joulukuiset HD-esitykset keräsivät suuren yleisön myös Suomessa Finnkinon teattereissa. New York Times muistuttaa, että ooppera on ensimmäinen naisen säveltämä ooppera Metropolitanissa sitten vuoden 1903, ja Mälkki on vasta neljäs naiskapellimestari, joka vierailee kyseisessä oopperatalossa johtamassa. ”Viimeisten suosionosoitusten aikana tapahtui jotain, mitä ei ole koskaan tapahtunut Metin lavalla: naiskapellimestari ja naissäveltäjä onnittelivat toisiaan lämpimällä halauksella”, kirjoittaa arvostelija […]
Mozart-mysteeri ei ratkea
Seikkailu Mozartin keskeneräiseksi jääneen Requiemin parhaan mahdollisen esitysversion parissa jatkuu. Uusin yrittäjä teoksen kokoonparsijana on nuori ranskalainen säveltäjä Pierre-Henri Dutron, jonka versio soi marras-joulukuussa René Jacobsin, Freiburgin barokkiorkesterin ja RIAS-kamarikuoron kiertueella Keski-Euroopassa. Mozartin kuoleman jälkeen tämän oppilaan Franz Xavier Süssmayrin tekemät täydennykset ja kokonaan säveltämät osat Sanctus, Benedictus ja Agnus Dei ovat herättäneet tyytymättömyyttä, ja moni musikologi on palannut Mozartin luonnosten pariin löytääkseen aineksia parempaan. Tähän mennessä on kuultu Franz Beyerin (1971) ja Robert Levinin […]