S chumannin “Naisen rakkautta ja elämää”-laulusarja Adalbert von Chamisson runoihin ei vastaa nykyajan käsityksiä naisen roolista – ei edes säveltäjän omaa todellisuutta, jossa Clara-vaimo oli kuuluisa konserttipianisti ja tärkeä tulonhankkija. Laulujen mieskeskeiset näyt voi nähdä lähinnä toiveajatteluna, ja teoksen ytimeksi kiteytyy naisen kokemus äitiydestä ja rakkaudesta. Ne ovat pääosassa Elina Garancan tulkinnassa, jossa painottuu enemmän intohimoinen idealismi kuin kodikas intiimiys. Nämä kuulostavat enemmän Ruusuritarin Marsalkattaren kuin kotiäidin tunnustuksilta. Vuodet ovat kypsyttäneet Garancasta varteenotettavan liedtaiteilijan. […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.