Georges Gurdjieff (s. 1866–1949) oli armenialaissyntyinen filosofi, mystikko ja muusikko, joka ukrainalaissäveltäjä Thomas de Hartmannin avustuksella laati musiikkia palvelusmenoihinsa ja erikseen esitettäväksi. Gurdjieffin esoteerinen ajatusmaailma herätti 1900-luvun alussa suomalaisten mielenkiinnon, ja nykyisin sitä edustaa hänen kirjojaan suomentanut Karatas-seura. Gurdjieff oli värikäs ja mielipiteitä jakanut hahmo, jonka tie kulki Armeniasta keisarillisen Venäjän kautta Ranskaan. Hänen sävellyksensä pohjautuvat armenialaiseen perinnemusiikkiin samaan tapaan kuin taidepiireissä suositun Komitas Vartapedin. ECM on levyttänyt Gurdjieffin musiikkia jazzpianisti Keith Jarrettin kanssa, mutta Levon Eskenianin ja Gurdjieff-yhtyeen kanssa musiikki on palautettu armenialaisille juurilleen.
Sen vuoksi Zartir-levyllä kuullaan myös muinaisten armenialaisbardien Ashugh Jivanin (1846–1909), Sayat-Novan (1712–1795) ja Baghdasar Dbirin (1683–1768) teoksia, jotka liittyvät vanhaan tag-hovimusiikkiin. Eskenian on sovittanut kaiken perinnesoitinten yhtyeelle, jota hallitsee pehmeä-äänisen dudukin haikea sointi sekä itämaisten lyömä- kielisoittimien terävöittävät tehot. Gurdjieffin ajattelussa ihmiset olivat kuin unissakävelijöitä, jotka tulisi herättää korkeampaan tietoisuuteen. Se on myös levyn nimikkokappaleen, Dbirin Zartirin (”Herää!”) sanoma, vaikka kehotus kuuluu toki toiselle aikakaudelle. Tavalliselle kuulijalle levy tarjoaa sukelluksen keskiaasialaisen musiikin eksoottisiin, tunnevoimaisiin ja pitkää historiaa huokuviin säveliin. Päättävässä Suuressa rukouksessa Gurdjieffin sanoma muuttuu rituaalinomaiseksi marssiksi, joka saa voimaa Armenian Kansalliselta kamarikuorolta.
Antti Häyrynen