Sirpaleita alkavalle vuodelle:
1. Kuuntelen esittävän taiteen kansainvälisessä konferenssissa Basma El Husseinyn puheenvuoroa. Sanavalmis, älykäs, karismaattinen nainen, johtanut lukuisia taidehankkeita erityisesti Egyptissä ja vetää nykyään Action for Hope -projektia, joka yrittää järjestää edes jonkinlaisia kulttuuripalveluita kriisialueille. Hän muistuttaa, että Lähi-idässä on tällä hetkellä yli 10 miljoonaa pakolaista ja yli 2 miljoonaa ihmistä on kuollut konflikteissa muutaman vuoden aikana. Olisiko taideyhteisön syytä ymmärtää, että perustarpeiden lisäksi telttakylissä asuvat pakolaiset kaipaavat myös taidetta ja kulttuuria aivan yhtä paljon kuin lännen keskiluokkaiset ihmiset, jotka nauttivat oopperasta ja sinfoniakonserteista, mutta valittavat kovaan ääneen väliaikatarjoilun valkoviinin liian korkeasta hinnasta?
Naiivia? Ehkä tai ehkä ei, pikemminkin realismia ja tosiasioiden tunnustamista. Toki on aina epäselvää, mitä taideyhteisö ja taiteilijat voisivat tehdä. Ehkä jotain kuitenkin, vaikkapa katsomalla hiukan kauemmas, etsimällä sieltä mistä muut eivät etsi – ja unohtamalla hetkeksi Berliinin tai New Yorkin uudet mutta niin tavanomaiset nuoret taidesankarit.
El Husseiny myös muistuttaa, että kaikesta #metoo-edistyksestä huolimatta naisen asema suuressa osassa maailmaa on edelleen toivottoman surkea, lähellä orjuutta. Ja vapaassa lännessäkin valkoiset keski-ikäiset miehet johtavat suurinta osaa taideinstituutioista.
Tietysti Donald Trumpkin tulee mainittua, mutta huomaan että häneen ei enää jakseta suhtautua oikein mitenkään, koska joka päivä tulee uusia skandaaleita ja typeryyksiä. Vielä kolme vuotta shithole-osastoa ja sitten painajainen on ehkä ohi.
2. Bachtrack-verkkojulkaisu on jälleen kerännyt tilastoja vuoden 2017 konserteista. En tiedä kuinka tieteellinen ja tarkka sivuston mittarointijärjestelmä on, mutta tulokset ovat hätkähdyttäviä ja samalla täysin yllätyksettömiä. Oman ilmoituksensa mukaan sivusto on analysoinut noin 32 000 musiikkitapahtumaa vuodelta 2017 ja eniten soitetuksi säveltäjäksi ponnistaa lahjakas nuorimies Itävallasta, Mozart nimeltään. Toisen sijan nappaa niin ikään lahjakas Beethoven. Seuraavat sijat menevät Bachille, Brahmsille ja Schubertille. Ja niin edelleen.
Myös parhaiten työllistetyt kapellimestarit on listattu. Sadan virkeimmän joukossa on peräti viisi naista ja vain 95 miestä. Vielä tasa-arvoisempi on sadan suosituimman säveltäjän lista. Se on todellinen all-male-panel, pelkkiä miehiä kaikki tyynni.
Että sellaiselta näyttää klassisen musiikin maailma tämän tilaston valossa.
Musiikin maailmassa ratkaisevaa on tietysti säveltämisen ja esittämisen laatu, ei sukupuoli tai muut ulkomusiikilliset ominaisuudet. Silti epätasapaino kuolleiden ja elävien säveltäjien välillä jaksaa hämmästyttää, miesten dominanssista puhumattakaan. Musiikki totisesti elää erilaista elämää vaikkapa kuvataiteisiin tai teatteriin verrattuna.
Jostain syystä tulee mieleen latvialaisen taidetuottajan kanssa käymäni keskustelu viime vuoden loppupuolelta. Hän oli ylpeä pienen festivaalinsa innovatiivisuudesta, sillä perinteisen ohjelmiston sekaan oli ujutettu yksi nykymusiikkiteos, jonka yleisö oli ottanut ilahduttavan ennakkoluulottomasti vastaan. Säveltäjän nimi oli Arnold Schönberg. Se sama Schönberg, jonka keskeiset teokset on sävelletty sata vuotta sitten.
3. Kaiken synkkyyden keskellä luen uudesta Time-lehdestä Bill Gatesin toimittaman tulevaisuus-paketin, jonka teema on optimismi. Hän (tai tietysti hänen henkilökuntansa) on koonnut vaikuttavan määrän todistusaineistoa siitä, että kaikesta huolimatta ihmisillä menee paremmin kuin koskaan aikaisemmin.
Todisteita? Vuoden 1990 jälkeen alle viisivuotiaana kuolleiden lasten lukumäärä on puolittunut. Se tarkoittaa sitä, että 122 miljoonaa sellaista lasta, jotka aiemmin olisivat kuolleet, porskuttavat nyt kohti tulevaisuutta. Vuonna 1990 yli kolmasosa maailman väestöstä eli äärimmäisessä köyhyydessä, nyt enää vajaa kymmenen prosenttia. Yli 90 prosenttia maailman lapsista käy koulua.
Gates itse on historian toistaiseksi merkittävin maailmanparantaja, joka pala palalta lahjoittaa suurimman osan jättiomaisuudestaan hyväntekeväisyyteen. Samaisesta syystä hän on menettänyt maailman rikkaimman miehen aseman, josta hän on todennäköisesti vain ylpeä.
Ehkä tästäkin vuodesta optimismilla selvitään.
KAI AMBERLA