Taannoin Pariisin lennolla istui vieressäni väsynyt australialaisrouva. Hän oli tulossa miehensä kanssa vuosittaiselle kulttuurimatkalle Eurooppaan. Ensin taidetta ja konsertteja Pariisissa, sitten junalla Lontooseen ja lopulta myös New Yorkiin. Hän pahoitteli sitä, että Aasiassa ja Australiassa ei musiikkitarjonta ole niin korkeatasoista kuin Euroopassa ja Amerikassa. Sanoin, että minulla on erilainen käsitys. Olen ollut Aasiassa sekä Australiassa ja kokenut monia vahvoja ilmiöitä, joita taasen ei ole tarjolla Euroopassa.
Kysyin ohimennen, että ovatko he koskaan jääneet Finnairin kotimaahan nauttimaan musiikista ja kuvataiteesta. ”Jaa, ei ole tullut mieleen. Lappi on tarkoitus joskus kokea, mutta Helsingin tarjonnasta meillä ei ole tarkempaa tietoa.” (Jossain on vielä paljon työtä.)
Kerroin suomalaisesta musiikki-ihmeestä ja toki monet nimet olivat hänelle tuttuja: Klaus Mäkelä oli nytkin listalla Pariisissa, samoin Kaija Saariahon ooppera Lontoossa.
Kerroin, että itse seuraan taiteilijoita erilaisten striimauspalvelujen kautta. Monella oopperatalolla ja orkesterilla on omat hienot arkistonsa ja palvelunsa niille asiakkaille, jotka esimerkiksi asuvat kauempana. Se auttaa kuluttajaa seuraamaan talon tai orkesterin toimintaa ja mahdollisesti matkustamaan paikan päälle.
Nyt rouva kimpaantui! Hänen mielipiteensä oli kirkas: ”Elävä musiikki on ainutlaatuinen kokemus, sui generis, jossa esiintyjä tai esiintyjät esittävät musiikkia livenä yleisön edessä. Tämä luo ainutlaatuisen ja vertaansa vailla olevan tunnelman, joka perustuu välittömään vuorovaikutukseen taiteilijan ja yleisön välillä. Tärkeä osa elävän musiikin kokemusta on myös visuaalinen ulottuvuus, joka sisältää eleet, ilmeet ja liikekielen sekä yhteisöllisyyden tunteen yleisön kanssa.”
He eivät miehensä kanssa kuuntele äänitteitä napit korvilla, vaan haluavat ainutkertaisia elämyksiä, maksoi se sitten mitä maksoi, sanoi rouva jämäkästi. Sanoin hymyillen, että juuri teidänlaisia ihmisiä varten me säveltäjät ja muusikot teemme työtämme.
Seurasi rentoa keskustelua. Historiaa ja nykypäivää; sotaa tai pandemiaa emme yhteisellä päätöksellä halunneet kommentoida. Palasimme kuitenkin myöhemmin musiikkiaiheeseen ja totesin, että äänitteiden mahdollistama pääsy parhaiden taiteilijoiden tulkintojen äärelle on nykyajassa merkittävä etu, erityisesti jos verrataan elävän musiikin aika ajoin rajoitettuun tarjontaan kunkin asuinpaikassa.
Rouvan näkökulma oli yllättäen yhteiskunnallinen. Hänen mielestään yksi ongelma voi olla se, että äänitteiden helposti saatavilla oleva laaja valikoima saattaa vähentää oman kaupungin musiikkikulttuurin tukemista ja elävien esiintyjien näkyvyyttä. ”Kun ihmiset voivat kuunnella mitä tahansa musiikkia ympäri maailmaa, omien muusikoiden ja esiintyjien saama huomio on vähäistä. Lisäksi paikallisen kulttuurielämän tukeminen ja osallistuminen paikalliseen elävän musiikin tarjontaan edistää yhteisöllisyyttä ja taloudellista hyvinvointia.”
Totesin hieman skeptisesti, että musiikkibisnes on globaalia ja rahat ohjautuvat ympäri maailmaa suurille oikeudenhaltijoille. Siksi kunkin valtion on viisasta rakentaa rahoitusmalleja, jotka tukevat uusia ilmiöitä ja nuoria tekijöitä. Koskaan ei tiedä, missä se uusi kyky kehittyy. Kerroin Australian taiteen tukijärjestelmästä, josta hän olikin ylpeä, mutta jota hän ei selvästikään tuntenut.
Kaikkinensa olimme samaa mieltä ja samanhenkisiä. Ja jos muistelemme Kuhmo-ilmiötä, Savonlinnan oopperajuhlien alkutaivalta tai monia muita festivaaleja, on tämänkaltaisten entusiastien panos ollut menestystarinoiden tärkeä muuttuja. Toivotin rouvan tervetulleeksi Suomen kesään ja tutustumaan eri festivaalien tarjontaan.
Jäin miettimään keskusteluamme. Tallenteiden kuuntelu on oma maailmansa ja elävä musiikki omansa. Minulle molemmat ovat tärkeitä. Koronan jälkeen konserttisalien avauduttua huomasi heti, että me hengitämme elävää musiikkia.
Toisaalta, en tiedä miten olisin kehittynyt säveltäjäksi, jos minulla ei olisi ollut mahdollisuutta jo lapsena käyttää Töölön musiikkikirjaston laajaa äänite- ja nuottivalikoimaa. Sitten halusin konsertteihin – ja niitä on sitten istuttu.
Toisaalta, en tiedä miten pärjäisin ilman striimauspalveluja. Nyt voin seurata kiinnostavia taiteilijoita matkustamatta aina paikan päälle. Hollantilainen uusi palvelu Symphony.live on erinomainen matka sinfoniakirjallisuuden pariin. Ehkä tässä palvelussa yhdistyvät tulevaisuudessa jollain uudella tasolla live ja striimaus – ja oppiminen.
Kimmo Hakola