Yleisradio Oy kertoi kesäkuun ensimmäisenä päivänä jokaisessa mediayhtiön uutislähetyksessä laajasti rap-muusikko Mikael MG Gabrielin päätöksestä tulla Suomen ”isoimmaksi artistiksi”.
Uutispäivä oli loistava markkinointituki julkisen palvelun yleisradioyhtiöltä kaupalliselle levy-yhtiölle. Samana päivänä ilmestyi MG:n uusi kokoelma musiikin suoratoistopalveluissa. Hinta, jonka levy-yhtiö tässä säästi myynnin edistämiseksi, on merkittävä. Ilmiöiden rakentaminen, ajoitus ja luova tiedottaminen ovat loistavaa tulevaisuutta generoivan yhtälön varmoja muuttujia. Tämän osaavat parhaat ammattilaiset.
Kuunneltuani uuden albumin – ja muutaman edellisen myös – huomasin, että levy-yhtiön viesti ja YLE:n uutisoinnin huomiot pitävät paikkansa. Musiikki on nyt popimpaa ja biisien teksteissä sekä ilmaisussa on huomattavissa selvä tahtotila tehdä jotain merkittävää. Palaan tähän myöhemmin.
Samaan aikaan monet suomalaiset taidemusiikin säveltäjät, kapellimestarit, orkesterit ja solistit luovat maailmalla kansainvälisesti merkittävää uraa. Kapellimestari Susanna Mälkin luotsaamalla Helsingin kaupunginorkesterilla oli juuri tuohon aikaan menestyksekäs kiertue Euroopassa, Hannu Linnun Radion sinfoniaorkesteri valloitti aikaisemmin keväällä Berliinin Filharmonian ja Mikko Franck tekee upeaa, merkittävää työtä niin Pariisissa kuin Wienissä. Nuori viulistilupauksemme Rebecca Roozeman voitti juuri Brysselissä Leonid Kogan -viulukilpailun. Tässä vain satunnainen otos viimeaikaisia mainetekoja.
Ehkä taidemusiikin toimijoiden kansainväliset saavutukset ovat uusi normaali. Ne eivät mediatalojen uutiskynnystä ylitä. Suomi-kuvan kiillottamisen yhteydessä nämä teot kaivetaan kyllä esiin; illallispuheissa on hyvä mainita Suomi musiikin ihmemaana.
Taidemusiikki elää kuitenkin marginaalissa. Tässä maailmassa uraansa rakentavat suomalaiset taiteilijat huomaavat pian, että kotimaan hiekkalaatikko on pieni ja hiekka vaihdetaan melko harvoin. Siksi on jo varhain viisasta panostaa kieliopintoihin ja lähteä ulkomaille. ”Mene ulos – maailmalle, siellä opit enemmän”, sanoi Erik Bergman aikoinaan minulle.
Palaan nuoreen rap-artistiin. Uskon toki, että hänellä on luja tahto tulla ”isoksi artistiksi”, Cheekiksi Cheekin paikalle. Eräässä ohjelmassa MG heitti leikkisästi olevansa 30 vuoden päästä Suomen presidentti. Nyt olisi kuninkaan pesti auki. Suomessa tässä genressä ollaan isoja vasta silloin, kun esiintymispaikka on mahdollisimman suuri – siis stadion, ei jäähalli.
Mikael Gabriel ja hänen levy-yhtiönsä tutkivat uskoakseni tällä hetkellä menestyksen päivälukuja ja odottavat oikeaa siirtoa. Turhaa tämä uho ei ole. Gabrielin edellinen albumi Versus (2015) on ylittänyt 150 miljoonan striimauksen rajan, se on siis yltänyt tuplaplatinakerhoon.
Seuraan rap-musiikin ilmiöitä, koska mielestäni genren puitteissa tapahtuvat tällä hetkellä, hieman provosoidakseni, ne mielenkiintoisimmat musiikilliset keksinnöt. Rap ei ole uusi ilmiö, 1970-luvulla hip hop -musiikkiin ilmestyneellä räppäyksellä on taustansa vanhassa taidemusiikin resitatiivilaulussa tai 1900-luvun alun puhelaulussa.
Keskeistä on rapissa teksti – ja viesti. Erilaisten rytmisten riimitysten labyrinteissä syntyy parhaimmillaan monikerroksellisia tekstuaalisia merkityksiä. Nyt lajiin on uinut Gabrielinkin nimittämä popimpi muuttuja. Se on laulullisuus. Näistä hybridimuodostelmista uskon tulevaisuudessa löytyvän monia hienoja tapoja tehdä vaikuttavaa musiikkia. Jos tuottajat opiskelisivat ennakkoluulottomasti modernia taidemusiikkia, olisivat sointimaailmat ja ilmaisu totuttua yllätyksellisempää.
Mutta miksi tyytyä olemaan Suomen isoin? Eikö kansainvälinen ura kiinnosta lahjakkaita hip hop -taitajiamme? Silloin, kun suurelle yleisölle kerrotaan suurista tulevista teoista, se tarkoittaa implisiittisesti myös halua valloittaa maailma. Levy-yhtiöiden strategiassa kansallisen markkinaosuuden kasvattaminen on usein ensisijainen haaste. Jos tästä markkinaosuutta kasvattavasta artistijoukosta yksi aika ajoin tekisi maailmanvalloituksen, saisimme Ruotsin etumatkaa kiinni. Tässä olisi oiva tavoite nuorelle MG:lle ja hänen taustajoukoilleen. Tämä tarkoittaisi kielen vaihtoa, mutta se tekisi musiikillekin hyvää.
Sanottakoon lopuksi, etten moiti journalistien painotuksia ja valintoja, ammattikunnan sananvapaus on pyhä asia. En myöskään moiti levy-yhtiöden liiketoiminnallisia tekoja, yritän vain ymmärtää erilaisia mekanismeja.
Kimmo Hakola