Kun aikanaan nimesin tämän kolumnipalstan murtomaahiihdon termein, päätin samalla olevani oikeutettu aina kahden-kolmen vuoden välein tuottamaan hiihtoon liittyvän kirjoituksellisen pikku pyrinnön. Marraskuussa 2016 pohdin työn eetosta Helsingin Paloheinän hiihtokeskuksen laduista vastaavan Latukoneenkuljettaja Korhosen kautta. Nyt vuosikymmenen parhaimman hiihtotalven myötä on aika muistuttaa, että murtomaahiihto on sisätiloissa kykkivälle musiikin alan istumatyöläiselle täydellinen talven ja kevään liikuntamuoto.
Hiihtämisen edut moneen muuhun kuntoilumuotoon verrattuna palautuivat taannoin mieleeni lounaalla muusikkoystävän kanssa. Tapaamisemme oli lähtökohtaisesti olevinaan ammatillinen, mutta tosiasiassa päädyimme puhumaan kuntoliikunnasta ja nykyisistä tai historiallisista loukkaantumisistamme ja erilaisista urheiluharrastusten vuosikymmenien aikana kasaamista vaivoista. Totesin itselläni olevan nuoruuden rajujen ja riuhtovien sisäurheilulajien perintönä jäljellä enää yhden täysin toimintakuntoisen ja vammattoman raajan, ystäväni puolestaan kuvaili vivahteikkaasti, kuinka juoksunharrastajan akillesjänne voi tulehtua askeltamiskelvottomaksi ja kertoi niistä usein kirurgin työllistävistä mahdollisuuksista, joita länsimainen lääketiede vaivan korjaamiseksi kernaasti tarjoaa. Se ei ollut mukavaa kuultavaa.
Keskustelun lomassa ystäväni – entinen kansainvälisen tason urheilijalahjakkuus – kuitenkin lausui viisauden, joka sopii ohjenuoraksi jokaiselle keski-ikäiselle kuntoilijalle: ”minulle liikunta on muuttunut tavoitteellisesta suorittamisesta ja ennätysten rikkomisesta työkykyä ylläpitäväksi kehonhuolloksi”. Tämä kommentti soi korvissani yllättävänä kypsyyden ja harkintakyvyn musiikkina – etenkin ottaen huomioon, että sen sanoja pystyi vielä takavuosina ilman mainittavia teknisiä valmiuksia liki pelkällä häviämisen inhon ja tahdon voimalla tarjoamaan kiusallisen kovan vastuksen omassa tuolloisessa päälajissani sulkapallossa. Jouduin peleissämme toistuvasti toteamaan, että voittamisen edellytyksenä olevan ottelupallon niittaaminen on harmillisen työlästä, kun vastassa on henkilö, jonka psyykessä yhdistyvät entisen huippu-urheilijan ja nykyisen huippumuusikon luonteenpiirteet. Sellaiset harvemmin käpertyvät kuusen alle odottelemaan kuolemaa. Nyt lounastaessamme puolitoista vuosikymmentä varttuneempina ja vammautuneempina ystävälläni oli kuitenkin kovastikin toinen ääni kellossa – tosiasioiden kohtaamisella ja niiden tunnustamisen välttämättömyydellä voi ilmeisesti ihan oikeasti olla ihmistä muuttava vaikutus.
Itselläni tosiasioiden tunnustamisen vauhdittajina toimivat äkkinäisten suunnanvaihdosten ja maksimirasitustasojen sulkapallo ja salibandy, joista viime vuosikymmenen vaihteessa erilaisten vammautumisten myötä jouduin luopumaan. Tilalle löytyivät pienen etsinnän jälkeen pyöräily ja kävely – sekä hiihtäminen. Sisäliikunnan vaihtuminen ulkoliikuntaan oli suuri elämänlaadullinen parannus. Kun nököttää päivät pitkät sisällä – oli silmien edessä sitten tietokone, nuottipaperi tai opetusluokka – tarjoaa ulkoilu siihen tavattoman tervetullutta vastapainoa. Ja sellainen ulkoilu, jossa liikkuminen tapahtuu pehmeästi, rennosti ja tasaisen monipuolisesti kaikkia kehon osia kuormittaen on työkyvyn ylläpidon näkökulmasta parasta kehonhuoltoa. Juuri sellaista on perinteisen tyylin murtomaahiihto.
Hiihtäminen on ylivertainen kuntourheilumuoto. Se tarjoaa mahdollisuuden rasitustason poikkeuksellisen laajaan säätelyyn. Kehonsa tuntevan ja hiihtotekniikan perusteet hallitsevan on käytännössä mahdotonta hankkia itselleen rasitusvammoja. Siksi se sopii jokaiselle ikään, kuntoon, painoon tai taitotasoon katsomatta. Hiihtämisessä monipuoliseen kuntoiluun yhdistyy mahdollisuus nauttia täysipainoisesti luonnosta ja Suomen talvesta. Jopa tiheästi asutetulla pääkaupunkiseudulla Keskuspuiston, Nuuksion ja Sipoonkorven ladut tarjoavat mahdollisuuden aarniometsässä hiihtämiseen, sen äänimaiseman aistimiseen ja omalla keholla tuotetun vauhdin koukuttavan huuman kokemiseen. Mitään näistä ei kuntosali tarjoa.
Tämän kirjoituksen julkaisun aikaan päivät pitenevät vauhdilla, pakkaset alkavat väistyä ja aurinkoiset talvipäivät tarjoavat kauden parhaat hiihtokelit. Nyt on erinomainen aika joko elvyttää vanha hiihtoharrastus tai peräti aloittaa se. Vierailu asiantuntevaan hiihtovälinekauppaan, alle osaavan henkilökunnan avustuksella valitut pitovoiteluvapaat karvapohjasukset, jalkaan modernit miellyttävät ja lämpimät monot ja käsien jatkeeksi höyhenenkevyet hiilikuitusauvat. Sitten vaan lähimetsään, pellolle tai suolle liikkumaan hohtavilla keväthangilla omaan tahtiin vailla suorittamista, veren makua suussa tai kilometritavotteita. Amen.
Olli Virtaperko