Nykyään tuntuu olevan vallalla sellainen ajatus, että yhteissäveltäminen olisi aikamme taidemusiikin vetovoimainen trendi, voimaannuttava yhteisöllisen luomisen muoto ja raikas vaihtoehto vanhanaikaiselle yksilökeskeiselle neromyytille. Tarjoan asiaan säveltäjänäkulman: täyttä potaskaa. Ei ole trendi, ei voimaannuta, ei johda tavoittelun arvoisiin taiteellisiin lopputuloksiin. Uskon tuntevani säveltäjyyteen kytkeytyvän psykologisen perustoimintamekanismin ja kollegiaalisen yhteisöni murskaavan enemmistön mielipiteen riittävän hyvin todetakseni, että säveltäjät haluavat työskennellä omien ajatustensa kanssa, tehdä sävellyksensä omilla ehdoillaan ja kantaa kunnian tai haukut tekemästään itse.
Musiikkia voidaan tehdä ja arvottaa monella eri tavalla. Taidemusiikissa säveltäjyyden eetos on rakentunut teollisen vallankumouksen ajoista lähtien edistysuskon, jatkuvan uusiutumisen ja henkilökohtaisen taiteellisen riskinoton varaan. Yksilön on helpompaa lähteä tavoittelemaan tämän kaltaisten arvojen mukaista taiteellista lopputulosta kuin ryhmän. Yksilöllä on itsensä kanssa yhteinen tavoite ja koherentti visio, jonka toteuttaminen ei vaadi kompromisseja eikä yksilöiden välistä kommunikaatiota. Usealla yksilöllä on puolestaan keskenään erilaisia tavoitteita ja itsenäisiä visioita, jotka joko täytyy sulauttaa yhtenäiseksi ääneksi mitä moninaisimman kompromissien ketjun kautta, tai vaihtoehtoisesti ympätä keskenään ristiriitaiset ideat samaan soppaan ja toivoa parasta. Ensimmäinen johtaa taiteellisesti latteaan, jälkimmäinen sekavaan ja epäyhtenäiseen lopputulokseen.
Voi tietysti kysyä, onko taidemusiikille edellä määrittelemäni eetos vanhentunut tai suorastaan väärä? Ehkä muuttuvan taidemusiikin muuttuva säveltäjyys muotoutuu yhteisen taiteellisen puuhastelun näyttämöksi, jossa ryhmä korvaa yksilön ja uuden keksiminen ei enää ole itseisarvo? Tämä on yksi mahdollinen skenaario – säveltäjyys on tismalleen sitä, mitä me päätämme haluta sen olevan. Ei ole olemassa mitään ylhäältä annettua ikuista pakkoa tavoitella uutta, erikoista ja ekstroverttia. Yhtä hyvin voidaan tavoitella tuttua, turvallista ja kuulijalähtöistä. Taidekäsitys ei ole kiveen hakattu.
Tällä hetkellä ja tässä ajassa niin säveltäjien enemmistö kuin klassisen musiikin yhteisö laajemmin tuntuu edelleen arvostavan yksilökeskeistä säveltäjyyttä ja henkilökohtaista säveltäjänääntä kollektiivien yhteisäänen sijaan. Jaan tämän arvostelman, niin yksityisenä ammatinharjoittajana kuin musiikkiyhteisön osasena. Musiikin kuuntelijana olen kiinnostunut poikkeusyksilöiden omilla ehdoillaan luomista musiikillisista mikrouniversumeista. Kun oppii, mitä kaikkea yhden ihmisen päästä lähtee, oppii samalla jotain itsestään ja yleisesti ilmaisun rajattomista mahdollisuuksista. Taiteellinen vapaus ja maksimaalinen mahdollisuus itsensä ilmaisuun omilla ehdoillaan on säveltäjyyden ainoa aito ja merkityksellinen kannustin. Ilman tätä jäljelle jäävät vain ammatin huonot puolet – kerjäläisen palkkataso, orjan työmäärä.
Viestini yhteissävellyksien tilaajille on: lopettakaa lahjakkaiden yksilöiden ajan ja voimavarojen haaskuu
Kompromissihakuisuus sopii tavattoman huonosti taidemusiikkiin kuten taiteeseen yleisesti, ja yhteispuuhastelu on kompromissien tekemisen kerjäämistä pahimmillaan. Miksi luovat yksilöt sitten haaskaavat siihen aikaansa? Nähtävästi siksi, että sävelteosten tilaajat, esimerkiksi orkesterit ja festivaalit, sitä heiltä haluavat. Kaikilla ei ole varaa nirsoilla.
Nuori säveltäjä, haluatko säveltää sinfoniaorkesterille? Jos haluat, niin ota neljä parasta kaveriasi mukaan ja telmikää keskenänne sointiavaruuden ihmeellisissä sfääreissä. Näin puhutaan uransa alkupuolella olevalle säveltäjälle, jolle vesitetty mahdollisuus on parempi kuin ei mahdollisuutta ollenkaan. Tilaajan näkökulmasta ollaan oltu tekevinään suuri palvelus, osallistettu monta säveltäjänalkua yhteiseen projektiin, kannettu kulttuurista yhteisvastuuta sukupolvien ja musiikkiesteetikkojen diversiteetistä, luotu populaarimusiikista tuttua trendikästä biisilinnamaista yhteispöhinää ja ennen kaikkea saatu lisättyä monta säveltäjänimeä tilaajatahon vuosikertomukseen. Häpeällistä hurskastelua, pinnallista kosiskelua!
Viestini yhteissävellyksien tilaajille on: lopettakaa lahjakkaiden yksilöiden ajan ja voimavarojen haaskuu. Itsenäinen työskentely, omista valinnoistaan vastuun kantaminen ja tehdyn kriittinen analysointi on tehokkain ammatillisen kehittymisen metodi. Jos haluatte tarjota nuorelle säveltäjälle mahdollisuuden sekä kehittyä että näyttää mihin hän pystyy, tilatkaa häneltä teos. Ei se sen kummempaa ole.
Olli Virtaperko