Barokki tanssii ja käy ihon alle

  Claudio Monteverdiä ja Jean-Philippe Rameauta voi pitää barokkioopperan alkuna ja viimeisenä kukoistuksena, ja heidän rinnastuksensa toimi kiinnostavasti Berliinin barokkipäivillä. Uusi festivaali korosti barokkimusiikin yhteyttä tanssiin.   Daniel Barenboimille lankeaa epäsuorasti kiitos siitä, että Berliinin valtionoopperassa on saatu säännöllisesti nauttia barokkioopperasta. Ei suinkaan siksi, että hän itse sitä tekisi tai edes suosisi vaan siksi, että hän vie talossa soittavaa Staatskapellea konserttikiertueille, joiden aikana on voitu pitää barokkijaksoja vierailevine periodiorkestereineen. Tämä on yksi tapa järjestää tämän […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
Edellinen artikkeliSävellyksen ja improvisaation risteyksessä
Seuraava artikkeliRock aikuistui klassiseksi