Irstailua kuilun reunalla

  Drottningholmin linnateatterin uusi Don Giovanni yhdistelee ylhäistä ja alhaista, poeettista ja rienaavaa, energiaa ja pahanenteistä hiljaisuutta – siis juuri Mozartille ominaista inhimillistä ristiriitaisuutta. Mutta miksi ainutlaatuinen näyttämö jätettiin hyödyntämättä?   Rock-festivaaleilla tapahtuneet raiskaukset ovat olleet Ruotsissa viime aikojen kuuma keskustelunaihe. Tämän teeman ajatonta ulottuvuutta sivuaa myös Mozartin Don Giovanni, joka oli 250 vuotta täyttävän Drottningholmin linnateatterin kesän uusi produktio.    Egoistisen rietastelijan tarina kerrottiin 1700-luvun epookissa mutta silti nykyaikaisena ja sähäkän energisenä musiikkiteatterina. Esityksen […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
Edellinen artikkeliPysyvyydestä uudistusvoimaa
Seuraava artikkeliVeikatkaa, veljet, lototkaa!