Mediasakset Mediasakset Rondo Soittotaidottomat virtuoosit

Soittotaidottomat virtuoosit

Rondo 9-1977

 

Konsertoivan kamarimusiikin tilanne on riippuvainen koulutuksesta. Musiikinopetuksemme on kauan tähdännyt soittotaidottomiin virtuooseihin, jotka turhautuen koettavat hioa lavaleijonan kynsiään. Kamarimusiikin ja sen laajennetun muodon (Luoja suokoon!) orkesterisoiton tulisi olla koulutuksen keskeinen muoto. Se sisältää ainoan mielekkään rytmiikan, puhtauden ja ilmaisun kontrollin. Musiikin korkeakouluissa ei kuitenkaan ole järjestelmällistä kamarimusiikin opetusta. Ja niinpä elävän musisoinnin virta, joka aikoinaan vei imuunsa nuoren muusikin opiskelijan, valitettavan usein tyrehtyy ja latistuu ammatillisuudeksi. Muusikkomme ovat oma-aloitteisesti täyttämässä tätä aukkoa. Yleisön olisi aika tulla vastaan.

Ilpo Mansnerus Rondon 9/1977 pääkirjoituksessa.

Harva suomalainen kerskailee sillä, että kertomataulu tuottaa hänelle vaikeuksia. Kuitenkin moni akateeminenkin kansalainen voi lähes ylpeänä julistaa: ”Musiikista en ymmärrä mitään!”

Rainer Palas Rondossa 9/1977

Jokaisella musiikinopettajalla on työssään omat menetelmänsä. Jotkut opettavat passiivisella tavalla – kutsun heitä ”poisnukkuneiden mestareiden tiskijukiksi” – toiset taas enemmän aktivoivalla tavalla. Itse olen havainnut, että äänistä ja niiden ominaisuuksista voi oppia jotain vain itse musisoimalla ja kokeilemalla. Kaikkea uutta on etsittävä ja tutkittava empiirisesti. Päätehtävämme on avata nuorten ihmisten korvat.

Herman Rechberger Rondossa 7/1977

Thomas Manilla ja Hermann Hessellä on paljon yhteistä. Taiteen ja elämän suhde on kummankin tuotannon ikuinen teema, joita Mann osaa käsitellä paljon taitavammin ja ironisemmin kuin Hesse. Hessen suhteessa on paljon tuota Tonio Krlögerin halveksimaa ”lehmänlämpöä”, ja tästä ehkä johtuu, että Hessen tuotanto jää usein pateettiseksi, sentimentaaliseksi, joka jonkin verran naiiviksi.

Hannu-Ilari Lampila Rondossa 7/1977

Ann-Elise Hannikainen on saanut peräti 19 riviä ja ammattimainonnan ”pianotaiteilija ja säveltäjä”. Ainakin oman konserttonsa solistina Helsingin juhlaviikoilla hän oli lähinnä harrastelijaluokkaa. Sen sijaan Heimo Haitto on saanut vain 13 riviä. Hakusanan mukaan hän voitti ”kilpailun eräästä viulustipendistä”, on ”esiintynyt parissa musiikkielokuvassa” ja on ”eräitä kertoja vieraillut Suomessa”.

Petri Sariola arvostelee Otava isoa musiikkitietosanakirjaa Rondossa 7/1977

EI KOMMENTTEJA

Exit mobile version