Näyttää siltä, että kaikki puolueet eivät pidä kulttuuripolitiikkaa niin tärkeänä asiana, että linjaisivat sitä vaaliohjelmiinsa.”
Tutkija Olli Jakonen Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksesta yle.fissä 10.4.2019.
Riski on ohjaaja. Saksa on se maa, josta on levinnyt taudin lailla ohjaajakeskeinen oopperakulttuuri. Ja mikäs siinä, jos ohjaaja on tyylitaitoinen ja älykäs, kuten Davide Livermore, Andreas Homoki tai Barry Kosky. Mutta suurin osa ei ole. Enemmän on niitä, jotka erottuakseen joukosta tekevät kuten muut. Tuodaan klassikkoon huumeita, huoria ja yökerhotanssia. Niin katsoja ymmärtää, että teos puhuttelee juuri häntä.”
Kirjailija Minna Lindgren kolumnissaan Kauppalehdessä 9.4.2019.
Lapsi voi olla vaikka kuinka musikaalinen, mutta hän saattaisikin haluta paljon mieluummin vaikka ratsastaa tai pelata jääkiekkoa. Silti hän pääsee musiikkiopistoon, kun vanhemmat ovat lapsen pääsykokeisiin vieneet. Meillä on musiikkioppilaitosten rehtoreita, jotka ovat sitä mieltä, että pääsykokeilla ei saada selville mitään – korkeintaan sen, miten aktiivisia lapsen vanhemmat ovat olleet. Jos kotona on laulettu, se helpottaa pääsykokeessa pärjäämistä. Toisaalta pojat saattavat olla arempia laulamaan kuin tytöt, jolloin koe saattaa suosia tyttöjä.”
Suomen musiikkioppilaitosten liiton toiminnanjohtaja Timo Klemettinen yle.fissä 27.3.2019.
Soittoläksyjen treenaaminen kilpaili kiinnostuslistallani suurimman osan ajasta samoista sijoista lähinnä epäsäännöllisten verbien ulkoa opettelun ja astioiden käsin tiskaamisen kaltaisten puuhien kanssa. Kuitenkin kaksi kolmasosaa tähänastisesta elämästäni kestänyt enemmän tai vähemmän tavoitteellinen musiikkiharrastus todellakin kannatti. Se antoi paljon ja opetti monenlaisia hauskoja taitoja. Harmonikalle sävelletyt kappaleet tyypillisesti sisältävät nopeita juoksutuksia pienillä näppäimillä. Harrastus palkitseekin timanttisilla sormilihaksilla sekä käden ja silmän saumattomaksi hioutuvalla yhteistyöllä. Niistä oli hyötyä muun muassa alakoulun kuntotestien riipuntaosiossa ja kansalaisopiston neulahuovutuskurssilla, jossa tädit ihmettelivät neulanpistelytahtiani.”
Saara Sippola kolumnissaan Koillissanomissa 9.4.2019.
Suuri haaste on, että me olemme taipuvaisia opettamaan niin kuin meitä itseämme on opetettu.”
Lappeenrannan musiikkiopiston rehtori Hannele Piippo-Fair Etelä-Saimaassa 8.4.2019.
Ei jännitä yhtään. Olen soittanut Alajoki-salin iltamusiikeissa ennenkin, mutta vain muiden säveltäjien teoksia. Nyt on oman sävellyksen vuoro. Eihän yleisö voi tietää, soitanko oikein tai, kuinka sävelmän kuuluu mennä. Vain minä tiedän, kun olen sen kerran itse tehnyt.”
Iska-Ville Hietala Lapuan musiikkiopiston nuottipajassa säveltämänsä pianokappaleen esittämisestä Lapuan Sanomissa 21.3.2019.
Kun pidän nuorille työpajoja, törmään jatkuvasti heidän arkuuteensa joikata. Vaikka nuoret tulisivat suvusta, jossa on vahva joikaamisen perinne, he saattavat tarvita oman kulttuurin vahvistusta. Vaikka kyllähän sen ymmärtää, ett nuoret haluavat olla niin kuin muut ja sulautua joukkoon.”
Laulaja ja joikaaja Ullla Pirttijärvi-Länsman Kodin Kuvalehdessä 14.3.2019
Julkiseen joikamiseen liittyy riski naurunalaiseksi joutumisesta. Joikatessa äänet voivat olla karkeita ja tuoda mieleen enemmän jonkin eläimen kuin ihmisen. Osasyynä jännittämiseen olivat myös tv-sketsit, joissa harvahampaiset, kännäävät poromieskarikatyyrit mukajoikaavat nunnuka nunnuk, lallaa, lallaa -ralltusta. Siitä tuli pilkka-ase, jolla nolattiin lapsi tai nuori, joka uskaltautui joikaamaan.”
Laulaja ja joikaaja Hildá Länsman Kodin Kuvalehdessä 14.3.2019.
Samalla, kun olen itse päätynyt soittamaan pikkunäppäreiden ja mestaripelimannien sekaan komeaan riviin, olen saanut oppia, ettei osallisuus pelimannikulttuuriin sitä vaadikaan. Nuotin vieressä voit soittaa, laulaa ja tanssia mutta yhtä hyvin kuunnella musiikkia, letittää tanhuajien hiuksia, syödä pehmistä Pelimannitalon rinteessä tai vaikka pilistellä liikenneympyröiden välillä Friggin lyödessä tahtia autoradiossa.”
Viulun soittoa pelimanniryhmässä opetellut Marit Hotakainen kolumnissaan Perhonjokilaaksossa 1.4.2019.
Kun pidin lukion juhlassa performanssiesityksen, puolet koulusta buuasi. Esityksen jälkeen opettaja sanoi, että hänen mielestään minulla oli enemmän halua esiintyä kuin lahjakkuutta. Olin ollut jo lapsena konservatorion musta lammas, joka sävelsi omia biisejä juhliin. Opettajan sanat lannistivat, joten yritin olla normali seuraavat kaksikymmentä vuotta.”
Artistinimellä GEA musiikkia tekevä Laura Avonius Gloriassa 4/2019.