MUSIIKKITIETOA Asiantuntija vastaa Asiantuntija puolustautu: Visa Oscar ja Vivaldi-vainaan kiusaaminen

Asiantuntija puolustautu: Visa Oscar ja Vivaldi-vainaan kiusaaminen

La Furia delle Constellazioni yhdistää kaksi hyvin erilaisina pidettyä musiikillista maailmaa. Kuvakaappaus /Youtube.

Toimittajan sisäiset galaksit järkkyivät, kun pieni videoklippi ilmestyi eräänä talvipäivänä silmille: oopperalaulajahan on ruvennut aivan riettaaksi! Näin omin silmin näyttöruudultani palasen tulevaisuutta, kun mezzosopraano Essi Luttisen presiöösi lava-asustus vaihtui sekunnin murto-osassa sangen rohkeaan kaula-aukkoon ja ylipäätään sellaiseen kangaspalaan, josta barokkiaikakaudella olisi riittänyt materiaalia hädin tuskin nenäliinaan. Tästä toivuin hetkessä, mutta mitä vielä! Vivaldin aariakatkelmassa oli jokin outo sivumaku. Vaikutti siltä, että Antonio-paran arkulla on käyty kolistelemassa ja jumputtelemassa aivan miten sattuu. Päätin vielä kuunnella uudelleen. Aarian melodiahan kulki sulassa sovussa kokonaisen elektronisen orkesterin dance-taustan kanssa. Mistä olisikaan kyse?

Sain pian tietää, että Ooppera Skaala -kollektiivi on säväyttämässä vallitsevaa markkinatilannetta jälleen uudenlaisella produktiolla. Kaapelitehtaan Turbiinisalissa kokonaisten galaksien odotetaan räjähtävän, kenties Vivaldin keikutellessa haudassa lanteitaan. La Furia delle Constellazioni on toden totta Vivaldia ja EDM-taustoja (electronic dance music) yhdistelevä aariapotpuri, jonka takana ovat Luttinen, ohjaaja-lavastaja Janne Lehmusvuo sekä säveltäjä-sovittaja Visa Oscar.

Minkälaiseen kahden galaksin ristisiitokseen onkaan syytä varautua? Otimme piinapenkkiin puolustautumaan Visa Oscarin, joka on vastuussa sävelavaruudesta aarioiden ympärillä. Oscar tekee taiteellista tohtorintutkintoa Sibelius-Akatemian jazzmusiikin aineryhmässä aiheenaan syntetisaattorilla improvisointi jazzmusiikissa. Säveltäjän roolissa hän oli jo vuonna 2008 ja 2011 mukana Ooppera Skaalan tuotannoissa.

 

Visa Oscar (oikealla) otti Vivaldiin tuoreen lähestymistavan, joka toteuttaa Ooppera Skaalan ideaa ”matkasta kohti oopperataiteen viimeisiä käymättömiä korpimaita”.

Miten Vivaldin uudelleenharmonisointi löysi suuntansa?

Barokin affektiopin koodisto mahdollisti säveltäjille hyvin suoraviivaisen keinon johdatella kuulijoiden tunteita. Nykykuulijoille tuo koodisto ei ole enää tuttua ja moni barokin musiikillinen ele herättää nykyään aivan toisenlaisia mielikuvia. Uudelleenharmonisoinnilla on pyritty viemään musiikkidramaturgiaa kohti tekstien ja näyttämödramaturgian tunnetiloja siten kuin ne nykyään ovat kuulijoille tuttuja ja toisaalta kohti elektronisen tanssimusiikin konventioita.

Inspiroiko sinua jokin aiempi elektroninen barokkityö, kuten vaikkapa Wendy Carlosin syntetisaattoritulkinnat?

Wendy Carlosin syntetisaattoritulkinnat olivat aikanaan uraauurtavia ja omalta osaltaan vaikuttivat syntetisaattorin ”vakavastiotettavuuteen” instrumenttina länsimaisen taidemusiikin piirissä. Hänen näkökulmansa oli toki merkittävästi toinen; hän pyrki tulkitsemaan J.S. Bachin teoksia juuri niin kuin ne oli kirjoitettu. Hän käsittääkseni soitti moniraiturille monofonisella Minimoog-syntetisaattorilla stemma kerrallaan pyrkien imitoimaan kunkin stemman perinteisen soittimen karaktäärejä. Me olemme lähteneet Vivaldin melodioista täysin omiin suuntiin rytmiikan harmonian ja sointivärin suhteen.

Teos on kestoltaan melko lyhyt. Millaisista osista ooppera koostuu ja miten eri alkuperäisteokset suhteutuvat siihen?

Teos muodostuu Luttisen ja Lehmusvuon valitsemista 15:stä aariasta, joiden ympärille on rakennettu löyhästi sitovaa tematiikkaa. Aarioita on valittu koko Vivaldin oopperarepertuaarista. Teokseen tulee suhtautua kuten dance-partyyn tai pop-konserttiin.

Millä tavoin avaruus on läsnä sovitustyössäsi?

Avaruus on viimeinen käymättömistä korpimaista. Suurena scifin ystävänä avaruus on aina sydäntä lähellä. Avaruus äänimaisemana on aina tyylitelty ja fiktiivinen, sillä realistisesti tyhjiössä ei ole ääntä.

Millä sanoilla haluaisit markkinoida produktiota?

Toivon kuulijoilta ennakkoluulotonta asennoitumista. Ooppera Skaala pyrkii uudistamaan oopperaa monin tavoin. Perinteisessä tavassa tehdä oopperaa teoksen syntyprosessi libretosta lavalle kestää usein vuosia. Tyypillisesti eri työvaiheet eivät useinkaan pääse kommunikoimaan keskenään; sävellys on tehty valmiiksi ennen ohjausta ja esiintyjät eivät voi vaikuttaa omien rooliensa sisältöön. Teoksen eri osa-alueiden toimijat ovat usein monimutkaisen hierarkkisessa suhteessa toisiinsa.

La Furiaa on työstetty kollektiivisesti neljä kuukautta ideasta ensi-iltaan. Ohjaajan, sovittajan, esiintyjien, puvustajan ja tekniikan välinen vuoropuhelu on ollut aktiivista, ja teos on kirjaimellisesti muovautunut kaikkien tekijöiden silmien edessä. Yksi Ooppera Skaalan vahvuuksista onkin pieni, innovatiivinen ja notkea organisaatio, joka kykenee reagoimaan nopeasti ympäröivään todellisuuteen.

La Furia delle Constellazioni Helsingin Kaapelitehtaalla 24.4. (kantaesitys), 25.4; 28.4; 2.5. ja 3.5.

Katso teoksen traileri.

Tatu Tamminen

EI KOMMENTTEJA

Exit mobile version