Ranskalainen teräsvaari Pierre Boulez täyttää tänään 26. maaliskuuta 90 vuotta. Säveltäjä-Boulez tunnetaan pyrkimyksestään luoda tyylillistä synteesiä Debussyn ja Webernin välillä. Kuitenkin yleisenä organisaattorina hän on vaikuttanut synnyinmaassaan kenties tehokkaammin kuin kukaan muu – milloin ”koirankoppeja” vihollisilleen asettelemalla tai esimerkiksi synnyttämällä maineikasta IRCAM-keskusta.
Rondo haastoi säveltäjä Osmo Tapio Räihälän pohtimaan päivänsankarin merkitystä. Räihälä itse solmi äskettäin kustannussopimuksen saksalaisen Sikorski Musikvarlagen kanssa. ”Se näyttää avaavan kiinnostavia kansainvälisiä kontakteja ja mahdollisuuksia”, hän kuvailee. Parhaillaan työn alla on useita teoksia sekä orkesteri- että kamarimusiikin saralla.
Voisiko jokin Boulezin teoksista jäädä pitkän ajan klassikoksi?
Myöhempien aikojen klassikoksi pääseminen edellyttää yleensä vakiintunutta asemaa jo oman aikansa ohjelmistoissa (jos lasketaan pois ilmeiset poikkeukset, kuten Matteus-passio tai Kullervo-sinfonia). Boulezilla ei tällaisia teoksia juuri ole, joten rohkenen epäillä vahvasti. Voi käydä niin, että Boulezin asema 150 vuoden päästä on samanlainen kuin nykyään Johann Adolph Hassen tai Philipp Jakob Riotten, jotka kuuluivat aikansa suurimpiin ja menestyneimpiin säveltäjiin.
Itse pidän Boulezin parhaana teoksena Réponsia (1981–88) mutten usko sen tulevan myöhempinä aikoina mitenkään erityisesti ”löydetyksi”. Pianokappaleissa on siellä täällä hauskoja oivalluksia, mutteivät ne erotu sarjallisesta kilotavarasta.
Miten itse suhteutat hänet 1900-luvun moniin muihin arvostettuihin säveltäjiin?
Säveltäjää voi viime kädessä arvottaa vain hänen sävellystensä perusteella, ja Boulezia arvioitaessa hänen asemansa musiikkipoliitikkona ja tyylifasistina nousee aina tärkeämpään asemaan kuin hänen saavutuksensa säveltäjänä. En puhuisi Boulezista edes samana päivänä esimerkiksi Ligetin, Berion ja Lutosławskin kanssa (puhumattakaan esim. Reichista tai Adamsista), jos keskustellaan vaikuttavuudesta nimenomaan säveltäjänä eikä korkeimman (musiikki-)oikeuden tuomarina.
Onko herran orkesterinjohtamisessa jotakin, mitä taidemusiikin ystävän sopii juhlapäivänä tai kaukana tulevaisuudessa muistella?
Olen tainnut kuulla hänen johtamistaan live-tilanteessa vain kerran–pari, joten en pysty arvioimaan. Levytysten perusteella kapellimestareiden työtä on vaikea arvottaa, koska levyn tekeminen on musiikkidopingia, jossa taitavan tuottajan steroidisalkku määrää paljolti lopputulosta.
Mikä kuvaa Boulezin merkitystä ranskalaisessa kulttuurielämässä mielestäsi osuvimmin?
Boulezin suurin panos lienee organisaattorina, hän on saanut aikaan paljon rakenteita, joihin vähemmällä itseluottamuksella ei olisi ylletty. IRCAMia tai Ensemble Intercontemporainia tuskin olisi nykymuodossaan ilman Boulezin ponnisteluja. Ranskalaisessa kulttuurielämässä hänen erikoisin ”saavutuksensa” lienee sellaisten säveltäjien kuten Henri Dutilleux julkinen väheksyminen. Dutilleux’tä muuten soitetaan yhä paljon, mutta Boulezia ei. Tästä voisi tehdä tiettyjä tulkintoja…
Tatu Tamminen