Salzburgin pääsiäisjuhlat täytti viime vuonna 50 vuotta ja päätti kunnioittaa perustajaansa Herbert von Karajania rekonstruoimalla tämän vuoden 1967 Valkyyrian lavastuksen. Karajan toimi esityksessä sekä ohjaajana että kapellimestarina. Günter Schneider-Siemessenin luomus, monumentaalinen ja koko näyttämön täyttävä sormusrakennelma on varmaan aikanaan ollut upea ilmestys. Taustan kosmiset valoilmiöt saatiin aikaan yli sadan maalatun projektiolevyn avulla. Sellaiseen ei enää ole varaa, joten efektit tehtiin digitaalisesti. Vuoden 1967 veistokselliset mutta huvittavan teennäiset puvut on korvattu moderneilla asuilla, ja Vera Nemirova on ohjannut kaiken uusiksi, yrittäen saada mukaan inhimillisyyttä.
Tulos on videolta katsottaessa kahtalainen. Lavastus on kyllä edelleen toimiva selkeässä symboliikassaan, mutta uutta tulkintaa on vaikea rakentaa retron päälle. Lavastus, puvustus ja ohjaus ovat yksi kokonaisuus, joka nyt paikoin tuntuu rakoilevan. Eikö oltaisi voitu pysyä alkuperäisessä myyttisessä maailmassa? Onneksi musiikillinen taso on huippuluokkaa. Christian Thielemann jatkaa Karajanin perinnettä Wagner-kapellimestarina, ja Dresdenin Staatskapelle soittaa kuin unelma. Anja Harterosin kouraisevan kauniisti tekemä Sieglinde ja Petra Langin uljas ja samalla empaattinen Brünnhilde nousevat solistikunnan tähdiksi. Vitalij Kowaljov välittää ylijumala Wotanin tragedian komeasti mutta vähän jäykistellen.
Harri Kuusisaari