Saksofonisti Adele Sauroksen toinen levy yhtyeenjohtajana on lyyrisyydessään sukua vuoden 2016 edeltäjälleen My Spontaneous Mind, vaikka muu soittajisto onkin matkan varrella vaihtunut. Albumin alun modaalinen sointi on vuolaine harmonioineen kuin tunturipuro verrattuna siihen vapaampaan paahteeseen, jota Sauros on soittanut Superpositionin ja JAF Trion levyillä.
Pianisti Toomas Keski-Säntin, basisti Vesa Ojaniemen ja rumpali Tuomas Timosen lisäksi yhtye täydentyy toisinaan – kuten alun koraalimaisella nimikkoraidallla – trumpetisti Tomi Nikulla, pasunisti Kasperi Sarikoskella ja saksofonisti Max Zengerillä, mikä tuo kokonaisuuteen paljon Maria Schneiderin orkesterisävellysten tai kölniläisen WDR Big Bandin levytuotannon sävyjä. Kokonaisuus saa lisää sävyjä jännitteisempien sointujen duetolla My Two Worlds sekä Chick Corea -maisemmalla Paths May Crossilla. Suoraviivaisemman päätösraidan Smokey Dokeyn lisäksi myös Blow it Away kallistuu perinteisempään, cooljazzmaiseen suuntaan. Kokonaisuus on vapautunut ja monipuolinen.
Santeri Kaipiainen
i