Francesco Cavalli (1602–1676) kirjoitti yli 30 oopperaa, joista 27 on säilynyt. Tämä tuotanto tekee hänestä vaikutusvaltaisimman säveltäjän venetsialaisessa oopperataiteessa 1600-luvulla. Samalla häntä voi pitää julkisen, kaupallisen oopperataiteen ensimmäisenä ruhtinaana, kun edeltäjillä on ollut vielä toinen jalka hoveissa. Hän hyödynsi opettajansa Monteverdin draamallisen puhelaulun ideaa mutta laajensi tyylejä moniin eri suuntiin. Kaikessa tuntuu venetsialainen aistillisuus ja seksuaalinen vihjailu, joka kertoo kauppametropolin karnevaalien ajan tunnelmasta.
Cavallin oopperoissa on siis paljonkin syytä esiin nostoon, ja Philippe Jaroussky tekee sen erinomaisen viekoittelevasti uudella levyllään. Peräti 15 oopperan numeroista koostuva kokoelma antaa kattavan kuvan säveltäjän tyyliskaalasta, ja valaisevat esittelytekstit asettavat musiikin kontekstiinsa. Cavalli käyttää recitar cantando -tyyliä joustavasti tunteiden ilmaisuun, ja virrasta irtoaa jatkuvasti pieniä aarioita, duettoja ja tansseja. Hänellä oli mieltymys basso ostinaton kannattelemiin lamento-kohtauksiin ja toisaalta pastoraaleihin, koomisiin hahmoihin ja humoristisiin rakkauskohtauksiin. Usein aarioihin sisältyy parodiaa, kuten suurkaupunkielämän paheista varoittelua (Ormindo).
Jaroussky laulaa aina sulokkaasti sielua hivellen, mutta joskus tämä kauneus alkaa mennä monotoniseksi. Nyt sitä vaaraa ei ole, sillä hän tulkitsee musiikkia suurella tyylitajulla, vaihdellen elegantista herkuttelusta raastaviin valituslauluihin. Sensuaalisuuteen liittyy pilkettä silmäkulmassa, kuten esimerkiksi Caliston kohtauksessa, jossa satyyri kiusoittelee lemmenkipeää Linfeaa itsekkäin tarkoitusperin. Lamentoissa hän saa rinnalleen Artaserse ensemblen ilmeikkäät puhaltajat, esimerkiksi Erismenan kohtauksessa itkevän oboen.
Sodan ja rakkauden taistelut yhdistävää koloratuurien loistoa löytyy esimerkiksi Erismenan aariasta. Tässä samoin kuin Xersen kevytmielisessä La bellezza ’e don fugace -ilakoinnissa Cavalli ennakoi myöhemmän barokkioopperan virtuoosista tyyliä. Ranskalaisen ensemblensä Jaroussky on saanut seuraamaan vaihtuvia tunnelmia italialaisella spontaaniudella.
Harri Kuusisaari