Bach-Schumann: Herr gehe nicht ins Gericht, Schumann: Adventlied, Balladi hovipojasta ja kuninkaantyttärestä. Sol. Caroly Sampson, Benno Schachtner, Werner Güra, Jonathan Sells, Cornelius Uhle. Helsingin barokkiorkesteri ja Viron filharmonian kamarikuoro, joht. Aapo Häkkinen. Ondine 1312-2.
Helsingin barokkiorkesterin 20-vuotiskonsertti on päässyt ansaitusti myös levylle. Orkesteri esittäytyy siinä 50 hengen romanttisena kokoonpanona, ja solistikvartetti ja Viron filharmonian kamarikuoro kruunaavat juhlan. Teemana ohjelmassa on Bachin ja Schumannin yhteys. Schumannille Bach oli kotijumala, ja hän esitti tämän musiikkia kuoroyhdistyksissään Dresdenissä ja Düsseldorfissa. Tämä suhde on hyvä muistaa, kun yrittää löytää mielessään paikan Schumannin vaikeasti lokeroitaville (puoli)hengellisille teoksille.
Adventliedissä fanfaariaiheetkaan eivät herätä hartaudesta, ja kamarikuoron hyväilevä sointipuhtaus ja periodisoittimien läpikuultava aaltoilu korostavat hengellistä vaikutelmaa. Schumannin sovitus Bachin kantaatista Herr gehe nicht ins Gericht on mielenkiintoinen soitinkokoonpanoltaan. Mukana on romanttinen puhaltajisto, mm. klarinetti, jolle Schumann soi ison soolon yhdessä sopraanoaarian kanssa. Kuoro laulaa mestarillisella intonaatiolla.
Schumannin harvoin kuultu eeppinen draama Balladi hovipojasta ja kuninkaantyttärestä op. 140 on tekstiltään versio Grimmin satujen ”laulavan luun” tarinasta. Hovipoika rakastuu prinsessaan, mutta kuningas ei suhdetta hyväksy vaan antaa heittää pojan mereen. Siellä merenneidot rakentavat hänen luurangostaan harpun. Maaginen vesimusiikki keskeyttää prinsessan häät ja tuo tämän korviin menetetyn rakkauden. Hän kaatuu kuolleena maahan, ja kuningas pakenee kauhuissaan.
Musiikki on täynnä meren aaltoilua ja harpun kimmellystä, jonka vastakohtana on kuninkaan metsästysmusiikki. Schumann alleviivaa sadun lyyristä ja vertauskuvallista puolta ja jättää huomiotta kauhuromanttiset ainekset. Aapo Häkkisen johdolla orkesteri tulvii sointimagiaa. Kertojan rooli on kontratenori Benno Schachtnerilla, jonka kontratenorin resonoiva heleys tuo tarinaan vieraannutettua tunnelmaa. Tenori Werner Güra eläytyy hovipojan onnettomaan rakkauteen syvästi. Sopraano Carolyn Sampson on sielukas prinsessa, ja bassot Jonathan Sells kuninkaana ja Cornelius Uhle merenhaltijana ovat täynnä auktoriteettia, julmurina ja maagikkona.
Harri Kuusisaari