Kitaristi ja säveltäjä Raoul Björkenheim (s. 1956) alkoi nousta esiin 1980-luvulla, jolloin hän soitti suomalaisen jazzin uudistajan Edward Vesalan Sound and Fury –yhtyeessä. Sen jälkeen hän perusti 1980-luvun lopulla oman maineikkaan Krakatau-yhtyeen, jonka indonesialaiseen tulivuoreen viittaava nimi jo kertoo musiikin alkuvoimaisesta luonteesta. Sittemmin hänellä on ollut monia omia projekteja kuten duo lyömäsoittaja Lukas ”Györgyn-poika” Ligetin kanssa, eCsTaSy, Triad, Scorch-trio jne.
Vaikka Björkenheimin nimi liitetään lähinnä jazziin, hän on laaja-alainen taiteilija, joka on tehnyt yhteistyötä myös klassisen musiikin esittäjien kanssa. Näitä ovat olleet mm. Helsingin ja Tampereen kaupunginorkesterit, RSO ja Avanti. Eikä hän jazzin maailmassakaan edusta mitään valtavirtaa free-tyylisine, väkevän vulkaanisine improvisaatioineen ja sointivyörytyksineen.
Yhteistyö klassisten muusikoiden kanssa jatkuu, kun Björkenheimin uusi teos LINKS (2016) saa kantaesityksensä 12. kesäkuuta Kokkolan jäähallissa suomenruotsalaisten laulu- ja musiikkijuhlien pääkonsertissa.
”John Storgårds soitti minulle ja kertoi, että olisi tällainen tilaus. Hän pyysi minua kirjoittamaan sellaista materiaalia, jonka pohjalta voitaisiin improvisoida”, Björkenheim kertoo teoksen taustasta.
Kokoonpano on syntynyt yksilöllisesti uuden teoksen tarpeisiin. Mukana on viisi solistia – viulu, sähkökitara, klarinetti, baritonisaksofoni ja harmonikka – sekä neljä lyömäsoittajaa.
”Jontte antoi kokoonpanoa varten täysin vapaat kädet. Hän kuitenkin toivoi, että klarinetisti Christoffer Sundqvist voisi olla mukana. Mopo-yhtyeestä tutun saksofonisti Linda Fredrikssonin tunnen jo aiemmin, sillä hän on ollut oppilaani Sibelius-Akatemian jazz-osastolla. Myös harmonikkaa soittava Veli Kujala on ollut oppilaanani 1990-luvulla, jolloin hän pyysi minulta improvisaatiotunteja. Heidän lisäkseen Jontte on viulistina ja minä soitan sähkökitaraa.”
Björkenheim näkee kokoonpanossa vahvoja musiikillisia mahdollisuuksia.
”Meillä on kaksi korkealla liikkuvaa instrumenttia, viulu ja klarinetti. Baritonisaksofoni voi soittaa melodioita korkealla alttorekisterissä, mutta sillä voi luoda myös matalalla olevaa rytmistä materiaalia. Ja kitaralla voi soittaa harmonikan kanssa helposti erilaisia harmoniatekstuureja.”
Lyömäsoitinryhmässä on kaksi puista ns. mallet-soitinta, ksylofoni ja marimba, sekä kaksi vibrafonistia, joista toinen soittaa myös kelloja.
”Olisin periaatteessa voinut käyttää mitä tahansa soittimia. Esitys tapahtuu kuitenkin jäähallissa, jossa esimerkiksi jousiorkesteri olisi ollut vaikea saada kuulostamaan hyvältä. Lisäksi sähkökitara voi helposti peittää jouset. Lyömäsoittimien kanssa ei tarvitse pelätä, kun ollaan dynaamisesti samoissa sfääreissä.”
Teoksen esitykseen sisältyy vahva happening-elementti, sillä alkupuolen improvisaatio tapahtuu esitystilan ulkopuolella ja saattelee yleisöä saliin.
”Kun yleisö asettuu paikoilleen, se kuulee vielä kaikuja improvisaatiosta. Me improvisoijat tulemme saliin eri puolilta ja soitamme sovitun fanfaarinomaisen jakson. Lavalla jo valmiiksi olevat lyömäsoittajat aloittavat silloin osuutensa. Me muut kävelemme lavalle ja alamme soittaa loppujaksoa, joka on lähes kokonaan nuotinnettu tarkasti. Siinä on mukana kansanmusiikinomaista materiaalia, ei suoria lainoja vaan vapaammin kansanmusiikin hengessä ja tyylissä sävellettyä materiaalia”, Björkenheim selittää teoksen kokonaisrakennetta.
Björkenheim tunnetaan omissa yhtyeprojekteissaan väkevänä, rajoja rikkovana kitaristina ja improvisoijana, mutta miten improvisoitavat jaksot on suunniteltu tässä, kun mukana on viisi pääasiassa klassiselta puolelta tulevaa solistia?
”Alkuimprovisaatioita varten olen tehnyt useita erilaisia lokeroita, joista soittajat voivat valita. Ne sopivat yhteen, vaikka jotkut luovat kontrasteja toisilleen. Nimi LINKS viittaa siihen, että me voimme aina linkittyä toisiimme.”
Mistään jazz-tyylisestä improvisoinnista ei ole kyse, kenties pikemminkin lähempänä Lutosławskin aleatorisuutta olevasta lähestymistavasta.
”En näe järkeä siinä, että yrittäisin saada klassiset muusikot soittamaan jazzia. Sen sijaan pyrin luomaan synteesin, jossa voin hyödyntää heidän omaa, huikeaa ammattitaitoaan”, Björkenheim tiivistää.
Kimmo Korhonen